Kuivaa puuta pesään

Kipsilevyt ovat nyt keittiön seinissä. <3

Takassa palaa tosi kuivaa puuta. Puut ovat olleet Pikkutalon seinässä sellaset 71 vuotta ja palavat tosi reippaasti. Joku entisöijä voi nyt saada tästä nyt vaikkapa halvauksen, mutta meille se on haisevaa jätepuuta, jota ei kannata poiskaan heittää jos sen voi käyttää energianlähteenä. Lauta on peräisin alakuvan pikkuseinästä, jossa se oli poikkilaudoituksena uudemman mäntypaneelin alla. Tämä edellinen remontoija on rakastanut mäntypaneelia. Sitä on kaikkialla... Vieläkin. 

Tästä pikkuseinästä lähti aamulla purut...

Olen tähän aamuun kello kymmeneen mennessä hihhuloinut täällä heti Laten lähdettyä töihinsä jo vaikkas mitä. Olen purkanut purut pois pikkuseinästä eteisen ja olohuoneen väliltä. Tai kakkoseteisen? Tai osan keittiön ja olohuoneen välistä seinää? Sellaiseksi sen pitäisi nimittäin nyt muotoutua ja talosta poistuu käsite kaksi eteistä...  No anyway, purua valahti siis lattialle neljättä jättijätesäkillistä. Soon kaikki nyt siivottu ja säkit pihalla. Purujen esteenä oli paksu pahvitus joista takimmainen osio on yhä paikoillaan. Tekisi mieli kiskoa sekin pois, samoin sen takana oleva vanha laudoitus, mutta ei saa hötkyillä. Laten pitää ensin nähdä tämä ja sanoa voiko ne kiskoa. Kakkosvitonen vasemmalla ei liene kantavaa rakennetta. Oikealla näkyy keittiön kantavaa (ja vinoa) puutukkia. Ja hormia...
Kiskoin irti myös sen viimeisen kaarioven kaaren olohuoneen oviaukon päältä. (Kuvassa ylhäällä vasemmalla, ei ole enää kaarta, jee!) Heti tuli avaramman näköistä, kun oviaukko tuli korkeammaksi. Yes.

Tuohon aukkoon tulee keittiökamiinan savuputki...

Keittönpuoleiseen palohormiin olen lääppinyt taasen yhden kerroksen tiilitasoitetta. Soon sitä mun muuraukseksi kutsumaani hommaa. Sitä pitää tehdä pikkuhiljaa, pieni kerros kuivumaan jättäen vähän kerrallaan, kunnes sekin kerros on kuiva ja on uuden kerroksen aika. Ensi alkuun se olikin enempi muuraamista kun puuhellan purun aiheuttamia koloja piti tiilenpaloin muurata saneerauslaatilla hormiin. Nyt työ on enempi tasoitusta, mutta niitä koloja on vieläkin paikattavana. On mielenkiintoista vaeltaa niitä tiilejä pitkin, jotka joku on siihen paikoilleen muuraillut yli 70 vuotta sitten...
Olen alkanut epäröidä tuon tiiliseinämäosion esiin jättämistä... Jospa nekin tiilet peittäisi tiilitasoitteella niin tulisi yhtenäisemmän näköinen keittiö? Tiilitasoite maalataan sitten aikanaan jollain mukavalla sävyllä. Oikealla ylhäällä näkyy nyt luukulla peitettynä sen ns. hukkaneliö, eli entinen uuninpanko, jolle ei oikeastaan löytynyt mitään käyttöä, varsinkin kun sen eteen tulee tavallaan keittiökaappeja, jatkumaan tänne oikealle...

Late oli viime viikolla Virossa työpaikkansa virkistysreissussa pari päivää. Mie en oikeastaan saanut täällä sitten yksinäni aikaan kuin tuota hormin tasoittelua aina kun se kuivui. Keksin myös tuon, että olohuoneen takassa voi polttaa puita, kun tukkii keittiöstä mineraalivillalla tulevan kamiinan aukon. Muissa hormin ylimääräisissä, puuhellan purun paljastamissa aukoissa onkin nyt muurattuina tuhkaluukut.

Keittiö kasvoi korkeutta n 30 cm kun ed remontoijan paneelit poistettiin katosta.

Lauantaina Late ja mie kävimme jälleen Lahdessa rautakaupoilla, tuoden mukanamme laatat tulevan kamiinan alle, sekä ensi kesän olohuoneen remonttiin takan edustalle, lisää laastia ja tiilitasoitetta, kipsilevyille omaa tasoitettaan, ja muutaman parin työhansikkaita. Ne kun meinaavat mennä rikki ja pilalle aivan alta aikayksikön. Niiden peseminenkään ei oikein kannata, olen kokeillut...

Erään kaupan pihassa kovassa tuulessa vanhempi mies koetti myydä meille muovikassillisen komeita perunoita 5 euron hintaan. Late puisti päätään miehelle ja meni vauhdilla kauppaan. Minä huikkasin miehelle:
-Meillä ei ole nyt keittiötä. Ei voida keittää perunoita...
-No, paistakaa ne? mies huikkasi takaisin mutta me ravistelimme päätämme itseksemme hihitellen ja jatkoimme matkaamme. Eihän silloin voi paistaakaan jos ei ole hellaa.

Nyt jälkenpäin ajatellen tunnen huonoa omaatuntoa. Mies saattoi olla tosi rahapulassa. (Tuttu tunne itselleni.) Miksi en ostanut häneltä muovikasillista niitä komeita perunoita sillä taskussani olleella omalla vitosellani, odottelemaan jotta meillä joskus on tuo eteisessä odotteleva hella keittiössä omalla paikallaan... =/ 

Tänään on muuten 8.s viikko ilman sähköhellaa, mutta hellan paikka on jo piirretty keittiön vasempaan takanurkaan lattian lastulevyihin. Lauantaina saimme loput kipsilevyt keittiön seiniin eli seinätkin ovat nyt ok. Niihin Late piirsi valmiiksi paikat pistorasioille. Sähkömies on luvannut tulla keskiviikkona katsomaan taas keittiötämme. Kattoon pitäisi seuraavaksi mennä etsimään rautakaupasta materiaalia, kunhan ensin tyhjennetään kaatikselle tuo peräkärryn roskakuorma...
Kyllä se keittiö siis siitä, hitaasti mutta varmasti valmistuu.

Näkymää keittiöstä ns kakkoseteiseen. Ahdistava ja kutistava kaari on poissa...

Eilen, sunnuntaina söin toisen kerran kotiruokaa tänä kahdeksana keittiöremppaviikkona, kun oli rakkaan Mamani syntymäpäivät. <3  Saimme kotiinviemisiksikin ihanaa pizzapaistosta, Maman leipomia korvapuusteja ja kinuskipiirasta. Ah, Nam ja Om nom nom. Hyvä ruoka, parempi mieli. <3