Välihuomautus

"Päivän helmiä eivät ole saamasi kohteliaisuudet, eivätkä palautteet, 
vaan se ilo, jota olet kylvänyt ihmisten elämään." 
Löysin tämän aforismeista, mutta en tiedä kuka sen on kirjoittanut alunperin, ja minä mietin, miten totta se onkaan... sekä sitä, olenkohan minä itse koskaan ilahduttanut kenenkään päivää...  

Polvileikkaus on onneksi ohi, eilistä ja mennyttä. Nyt pitää vaan tointua hiukan tästä särkevän ontuvasta olotilasta. 
Varmaan sekin särkee jalkaa, kun eilen joutuivat jotain kohtaa polven luusta jopa höyläämään pois, kierukanrepaleen poiston lisäksi, ja puhdistelemaan, ja onhan siinä myös kaksi aukkoa tikkeineen, joista on laitettu polveen kamera, höylä, saha, sakset, vesiletku ja valot... Onneksi mikrokoossa! =D 

Tunsin muuten jotenkin ihmeellisesti selkäydinpuudutteestani huolimatta kurkunpäässäni sen luun höyläyksen... Vierelläni, pääpuoleni vieressä seissyt vanhempi ihana hoitaja sanoi sen johtuvan siitä, että miun luitani pitkin kaikui höyläämisen ääntä... 
Mie sain virallisesti kolme viikkoa sairaslomaa, mutta se taitaa mennä sitten remontin parissa, kun uskaltaudun tuonne keittiötilaan jälleen klenkkajalkoineni avuksi Latelle. 

Miesparka yksin purkamassa seiniä...

PHKS:ssa oli mukava henkilökunta ja ihanan makuista ananasmehua. <3 Kahviakin sain jo heräämöön, kun jalat olivat yhä puutuneessa tilassa, ja päätäni meinasi alkaa särkemään. 
Olin muuten kerrankin jossakin ensimmäinen. =) Miut leikattiin eilispäivän ensimmäisenä potilaana ja olin heräämössäkin ensimmäinen. Sitten alkoi muita potilaita ilmaantua niihin tiloihin hoitajien työntelemissä sairaalavuoteissa hiljaksiin ja kohta heräämössä olikin niin tungosta, että kahden tunnin kuluttua leikkauksesta miutkin komennettiin jo kävelemään aamupalalle. Jalat eivät kyllä kantaneet silloin vielä, vaan pääsin pyörätuolin kyytiin, mutta pian jalkojen tunto alkoi palautua. Esikoinen <3 toi minut kotiin iltapäivällä ja kyllä mie illan lepäsinkin. 

Makailin sohvalla ja pidin särkevää polvea ylhäällä sohvan käsinojan päällä. Turvoksissa olevassa polvessa on yhä lääkärin tussilla piirtämä nuoli, jotta varmasti oikean, eikä kun vasemman polven muistivat operoida. =)

Nyt olen jo kipitellyt kainalosauvoineni pihalla kastelemassa dahlioita, joiden viereen jätin toissapäivänä kaukonäköisesti kastelukannulllisen vettä. Olen myös viipyillyt ikkunassa pohtimassa miten saisin tuon maakasan lajiteltua ja kuljetettua sen pois, ennen kuin talvi saapuu. Vai ei kait se nyt heti pian saavu? Eihän? Vai missäs kuussa se talvi viime syksynä alkoi? Lokakuussako se oli...?