Ain laulain työtäs tee...

Jaa niin, ne vesiputket. Ne kulkevat siis keittiön katossa. Sieltä ne vaeltavat eteisen suuntaan, kohti kylmäkomeroa ja jakotukkia. Katon sivustassa pilkottaa poikki sahattu vesiputki joka on, yllätys, yllätys sijainnut sittenkin yläkerrassa. Luultavasti vesi tuli alas siihen avoimeksi jätettyyn viemäriin.

Keittiöstä jouduttiin purkamaan kattopaneelit, jotta seinien lastulevykerros saatiin pois. Seinien lastulevyjen alla oli kymmenisen senttiä tyhjää, hukkatilaa. Eikä eristeitä lainkaan. Mutta löytyipä sieltä keittiön ikkunan alapuolelta, sellaisesta piilorakenteesta, varsin käyttökelpoinen timpurin puukko. Varmasti se remontoija on etsinyt kovasti hyvää puukkoaan. =) Kiitos, me saimme hyvän työkalun, vähän niin kuin vaivan palkaksi.

Toinen vanhoista puukoistamme menikin kärjestään poikki, kun mie sillä purin vasaran kaverina tuota keittiön puuhellaa, ja toisen puukon on Late sotkenut uretaanivaahdolla, uutta ulko-ovea asennettaessa. Niin että ihan tilauksesta löytyi tämä uusi työkalu. Löytäjähän saa nimenomaan pitää sen tässä tapauksessa. =)

Muistan erään toisen löydön, kun yksinäni yritin kunnostaa vuosia sitten erästä vanhaa taloa, ja löysin sen keittiön lämpöpatterin välistä Isto Hiltusen kasetin, jota sitten soittelin radiomankassa, tyttären ollessa usein mukanani kun pesin, siivosin, tapetoin ja maalasin pintoja. Pieni Nunnukka-tytär oppi nuo laulut ulkoa. Hän lauloi Iston mukana Saavatko he joskus toisensa, leikkiessään syrjemmällä leluillaan tai Tammen oksia pihalla keinuessaan, tai hoilasimme yhdessä automatkalla kasetin siirryttyä mukanani auton kasettipesään: Mä vielä luokses tuun. =) Tyttärelle on aina jääneet laulujen sanat hyvin mieleen, millä tahansa kielellä laulettuina.