Kolme vuotta Pikkutalossa

Tänään 31.12.2013 

on tasan kolme vuotta siitä 

kun ollaan muutettu Pikkutaloon. 

Hyvää alkavaa vuotta kaikille. 

Joulukuu jo alkoi

On tullut aika koristella piha  ja mökki 

lapsenmielellä ja hiukan jouluisesti...

 Sisällä tuvassakin ollaan heittäydytty jouluisiksi 

ja laitettu pelkistettyjä koristuksia esille.

 

Mm askarreltu syttyruusuja...

Neulottu omien jalkojen pituisia sukkia
ja normipituisia sukkia,

kintaita, pipoja, jne 
niin tilaustöinä kuin rakkaille lahjoiksi.

Paisteltu ja maisteltu suklaakakkuja...

Ihailtu talvetettavia pelakuita... 

Pidetty peukkuja varsinkin 

parin vielä pienen yksilön kanssa... 

Kävelty metsäpoluilla...

Ihailtu pakkasen koristamaa pihaa... 

Mitä nyt kuuluu?

♥ 

Tavarat vielä etsivät omaa paikkaansa 

ja siirtyileevät yhä sinne tänne... =)

 Vasta valmistunut Livingroom,
kesän rempan jälkeen...

Huomaa seinällä pieni renginkaappi
joka löytyi nurkista, jonka vanhat maalit poistin,
hioin ja uudelleenmaalasin.
♥

Pitkä hylly oven päällä, on Keravalla asuessamme
erään mukavan naapurin meille lahjoittama musta hyllykkö,
joka sai uuden värin hionta+maalaus-käsittelyssäni.
Toinen, hieman lyhempi on tv:n alla
samoin käsiteltynä. 

Ikkunaverhot olen askarrellut Hobby Hallin
pussilakanoista
kun en muualta löytänyt sopivaa kapearaitaista kangasta. =)


Mää sitten rakastan tätä ihanaa puhdasta
ja ehjää uutta lattiaa!
♥ 

♥ 

♥ 

Jouluiset valot saanut
 rikkinäisen ex-taulun kehyksiin tehty peili
heijastelee keittiön tunnelmia 

eteisestä saapuvalle.
♥

♥ 
Kynttilänhämärähyssyä...

Neuleita syntyy sohvannurkassa istuen...
Käsien on saatava koko ajan tehdä jotain... =)

♥

 ♥ 

♥

Tässä näkyy keittiön ikkunaseinän tapettia, joka 

hankittiin viime joulukuussa mutta seinään 

se pääsi vasta tämän viimeisimmän lattiaruljanssin jälkeen...
♥

Talvetettavat pelakuut olivat ensin 

ulkoa sisälle päästyään keittiön ikkunalla. 

Nyttemin ne on kannettu vinttiin talvilevolle. 

Keittiö, 

kuvattuna sisäportailta 
ennen puutuolien maalausta... =) 

Talon alkuperäisiin kuuluva tukipaalu on 

nyt halkeillut kolmen vuoden aikana, kun se 

on kuivunut vihdoin, oltuaan 

kylmässä väliseinän sisällä 

yli 70 vuotta 

ja me kaivoimme sen esiin. 

Keittiö hiukan raikastui kesällä
vanhojen keittiönkaapinovien hionnalla ja maalauksella. 

Vaikka ovet eivät keskenään ole samannäköisiä,
samanlainen maalipinta sekä 

samanlaiset uusitut vetimet yhdistävät ne toisiinsa.

Odotin ensin melkeen kolme vuotta meille luvattuja
lasisia yläkaapinovia yhdestä paikasta, mutta kun ei kuulunut
mtn, (Late käski lakata haaveksimasta niistä)
niin me käytimme näitä jotka olivat jo olemassa.


Ainoa asia joka häiritsee silmääni keittiössä on tuo huuva...
En pidä rosterista, eikä tykkää miekkonenkaan...
Rosteri on hankala materiaali pitää puhtaana
ja huuva vaikuttaa liian
muodikkaalta muuten vanhahtavaan tyyliimme.

Haluaisimme tuon liesituulettimen päälle ehkä sellaisen
"kuoren" joka olisi vanhanaikaisemman oloinen.
Tai sitten vaaleaa maalia, 
joka tarttuisi rosteripintaan? 

Olisiko sellaista maalia kellään tiedossa???

♥  

 ♥   

Talvi saapui

 Vaikka täksi viikoksi luvataankin niin lämmintä 

että tuntuu että syyskuu tulee takaisin, 

ehti tässä välillä sadella oikeasti luntakin, 

viikkoa aikaisemmin kuin vuosi sitten. 

Onneksi olin jo hyvissä ajoin suojanut nuoret puut jänis- ja myyräverkoilla. 

Saa talvi niiden puolesta tullakin.

Kasvihuoneen oven jätän hieman auki talveksi, 

jakkas olen aivan varma 

että kotilovaara on ohi...

Eteisen ehostusta

 

Tummanharmaat klinkkerilaatat ovat nyt eteisen lattiassa. Ne saatiin asennettua heinäkuun viimeisenä viikonloppuna. Mies laittoi ja leikkasi laatat ja mie ihailin. =)
-Kyllä mie yhden pöntöllisen sementtiäkin sekoitin. =)

Seinissä on beige tai maitokahvin värinen maali jo pari vuotta sitten maalatun pohjamaalin päällä.
Lattialistat ovat vaaleaksi maalattua materiaalia, jota näköjään vielä puuttuu jostakinpäin... 

Avainten paikaksi määräytyi seinänpätkä takkinaulakon vieressä.

Pari vaatekoukkua siihen ja hyvä tuli. 

Ennen avaimet olivat keittiössä josta niitä turhaan kengät jalassa 

monesti tuli sitten haettua...

.

Iskun tehtaanmyymälästä sai kesällä irtonaisia istuimia tuoleihin eurolla.
Tässä yksi kunnostettu tuoli. Lyhty oli ennen musta, ennen kuin Una sai sen käsiinsä valkoisen maalipurkin ja siveltimen kera...

90 vuotta vanha kirje

Ai niin... Nämä kaikki aarteet ovat löytöjä tämän kesän remontista, eli olohuoneen lattiasta. Ensiksi Suomen kuvalehden kaunis kansilehti vuodelta 1923. Talomme rakennusvuodeksi on määritelty 1940 mutta saattaapa se olla vanhempaakin perua. Ainakin pihasauna oli huomattavasti vanhempi.

Tai sitten kauan säästelty kuva joutui vahingossa talon lattian eristekerrokseen vasta 1940-luvulla.

 Ovatkohan nämä jonkinlaisia ale- vai säännöstelykuponkeja vai jotain aivan muuta? 

 Tupakki on maistunut lattian/talonrakentajille... 

Löysimme myös Rouva Fanny Ahdille osoitetut kaksi kirjekuorta, joissa ei ollut sisällä kirjeitä. Vain kirjekuoret. Toisen sisällä olivat nuo ylläolevat pienet kupongit, ja toinen oli pelkkä tyhjä kuori, mutta kuoren taakse oli kirjoitettu ihastuttava runo:

On ihmisiä
joiden sydän
ei ole uneksinut elämän unelmaa,
ei toivonut,
ei pettynyt,
eikä ikävöinyt.
Mutta näitä on hyvin vähän. 

♥ 

Kun väsyneinä purkasimme pölyävää sammalkerrosta pois lattiasta, ja luin nuo sanat vanhasta kirjekuoresta, sain ikään kuin uusia voimia. Kiitos sinä tuntematon kauniista sanoistasi. Voinen kertoa että minäkään en kuulu heihin, joista lyijykynällä kauniisti jälkikirjoituksena kerroit kirjeen taustalle... ♥

Vai kirjoittiko sanat Fanny-rouva itse? Kuin muistellen, mitä joku joskus sanoi hänelle. Tai laittaen ylös omia ajatuksiaan, ihan kuin minä, laskujen taustalle kirjoitellen, sekä muistiinpanoja, runosia että kauppalappuja...

Kuka tietäisi? Kuka tuntisi Fannyn? Kuka hän oli? Hän on saanut postia (vuosina 1924 ja 1926)  niin Helsinkiin kuin Orimattilaankin. Postia, joista kahden kirjeen kuoret olivat olleet lisäksi tämän talon olohuoneen lattian sammalien välissä piilossa.

-Jännästi tuo vuoden 1926 kirjekuori on leimattu myös takaosan saumasta...

Kuten kuvista ja esineistä voi päätellä, olohuoneen lattian alunen oli hyvin (ruti) kuiva ja pääosin alkuperäisessä tilassaan paitsi jossain vaiheessa vaihdetun takan kohdilta, jonka suorastaan reikäisestä ja hutiloiden tehdystä alueesta sitten rotat ja hiiretkin olivat päässeet lattian alle mellastamaan sen "remontin" jälkeen. Nyt eivät pääse.

Tämä Lotta-paperinukke-sivu oli leikattu lehdestä valmiiksi odottamaan että se leikattaisi irti vaatteitaan ja tärkeitä taloustarvikkeitaan kokeilemaan.

Mutta kun paperinen Lottakin hautautui jostain ihmeellisestä syystä lattian sammaleristeisiin, ei sillä päässytkään kukaan leikkimään.

Lankarulla oli tyhjä. Liekö kaikki langat menneet työmiesten irronneiden pompannappien ompeluun?

Vielä vaiheessa

Olohuone odottaa listoja. 

Metreittäin listoja sinne sun tänne... 

Myös noita portaiden alle säilöttyjä käsinmaalattuja... 

Nojatuoli on Mamani käsialaa.
♥ 

Verhotangotkin ovat vielä irti ja karussa... 

Samoin kirjahyllykkö...

Eihän sitä onneksi huomaa...
♥  

Uups tuosta ikkunastakin puuttuu yksi lista... 

 Ja lisää listoja tarvitaan makkarin oven ympärille... 

 ♥  
 Meidän facekuva odottaa pääsyä seinälle... 

Makuuhuoneen ja olohuoneen saumakohta odottaa kynnystä. 

Makkari on hieman korkeammalla kuin olohuone ja keittiö. 

Eteinen sitten vastaavasti on matalammalla. 

Ja se odottaa niitä lattialaattojaan...

Tuollainen lehtikori pääsi puukessiksi.
♥  

(Kessi = kori. )

Late sai nimipäivälahjaksi ison setelin Mamaltani 

ja sillä on tuo kiva kori ostettu Biltemasta.

Kiitos tästä
puukorista kuuluu siis Mamalle. =)
♥  

Takan edustalle pitänee etsiä pelti...

Keittiön kaappi odottelee keittiön ja olohuoneen lattian saumaan tulevaa listaa, 

jolloin kaappi pitää ensin siirrellä tyhjänä pois tuolta seinältä, 

joka puolestaan odottelee tapetteja...
♥  

♥
 Sitten kaappi pääsee takaisin hieman eri paikkaan pysyvämmin 

ja saa taas kaikenlaista piiloteltavaa lasioviensa taa. 

 Kaikki liittyy jotenkin kaikkeen.
♥  

 Muutama muukin kohta on vaiheessa tässä talossa, 

mutta ei se haittaa. Tehdään niitä ajan kanssa. 

Kiireisin kohta, eli lattia on ihanasti kiinni, 

korjattu, raikas ja ai miten lämmin ja ihana. 

Pölynimurimme vaan hermostui ja 

taisi itsetuhoutua betonipölyn imuroinnista... 

Siivoukset lakaistaan harjalla nyt hetken aikaa, 

ennen kuin tili näyttää sen verran plussaa 

että voidaan ostaa uusi pölynimijä. 

Semmoista tällä kertaa. 

Ensi kesäksi remppa-apua

Olen hankkinut monta pussillista näitä 

remontoivia maaukkoja, 

jotta ei itse sitten tarvii neljättä kesää rehkiä... ;D 

 Katsotaan, auttaako tämä idea. 

 

Myyrät söivät viime talvena meidän 

vaivoin kasvattamamme mansikoiden juuret,  

ja keväällä myöhästyin mansikantaimien ostossa. 

Minulla ei ollut silloin rahaa kun oli taimia tarjolla 

ja kun miun tilille tuli rahaa, 

ei ollutkaan enää tarjolla mansikantaimia.

Joten, tänä kesänä oli tylsää kun en saanut edes 

mansikkapalkkaa suuhuni remppatauoilla. 

Ostomansikat osoittautuivat miltein kaikki 

happamiksi pettymyksiksi. 

Ja mansikankaipuu on iso. 

Onneksi Pikkuveljen mansikkamaassa 

kasvoi makeita mansikoita, joita Maman 

kanssa sieltä napsittiin kun viimeksi 

mökillä tavattiin. 

Kesäreissulla nähtyä...

Näinhän se on... 

Miehen kesäloma jo loppui, 

ja hän palasi nilkkakipuisena töihinsä 

neljä viikkoa kanssani taloremontissa rehkittyään, 

(tuntuu oudon tyhjältä ilman häntä) 

ja mie siivoilen kotona pölyjä nurkista pois, 

muistaen kaffeetauollani nämä kaupassa kuvaamani kyltit. 

Meillä OLI joissain paikoissa NIIN paljon pölyä, 

että niihin kohtiin olisin voinut kirjoittaa 

vaikka tarinan... 

Kissakaipuu vaivaa yhä... 

Remontti ei ole vielä ohi, 

mutta nyt odotellaan taas sähkäriä
ja siivoillaan...

Odotellaan myös oivaltavaa hetkeä, 

jolloin päätetään miten päin 

ne eteisen lattialaatat laitetaan... 

Vinoja pinoja

 Klapit, tuolla pioninkukan takana eilen,
vielä paikassa c. 

Olisinpa antanut niiden olla siinä... 

Ovatko sinun kokoamasi polttopuupinot koskaan romahtaneet? Siirsin eilen klapeja paikasta c paikkaan d. Viimeistä sylystä oli vaille kolmelle kuormalavalle pinotut kaksi (liian) korkeaa pinoa kun se tekele alkoi nitistä ja kallistua.

Soitin äkkiä hanille jotta missä vaiheessa kotimatkaa hän on, pidellen samaan aikaan kiinni pinosta, tai oikeammin työntäen pinoa! Mutta mies oli yhä työpaikallaan.
Sanoi, että mee pois pinon luota ja anna kaatua.
No niin mie tein. Kauhia räsähdys. Arvaa harmittaako. Muutaman tunnin sentääs niitä väkersin. Sinne meni hukkaan kaikki työ. Mie menin sisälle istumaan ja katselemaan niitä ikkunan äärestä.

Illemmalla pakollisten torstain kaatiskuormien jälkeen mies halusi kanssani koota pinot uudelleen, hieman toisella lailla, suu neuvoja sadellen, mutta mie en halunnut enää koskea sinä päivänä klapeihin joten me vaan peittelimme sen surullisen kasan pressulla.

Ja tietenkin tänään sataa. Olisinpa ollut tosiaan koskematta niihin. Olivat niin hyvin aiemmin suojattuina ja varsinkin pinottuina (hieman eri tavalla) pionien tuulisuojaksi...

Puruja voisin säkittää vaikka ulkona sataa. 

Jos jaksaisin.

Miehen kesäloma alkaa.
Ehkä tämä kaaoskin tästä kohta hellittää.

Madam, ehkä pieni välipala

Aamukahvikuppi sormissan kello puoli kuusi mies pohtii mitä illalla tehtäis ja mie nyökyttelen unisena oman teekuppini takaa. Sahataanko pihasaunan seiniä pienemmiksi niin saadaan nostettua ne peräkärriin ja vietyä kaatikselle? Vai säkitetäänkö olohuoneesta lasivillat pois haisemasta? Joo. Tehdään niin. Ja mies lähtee töihinsä kuuden maissa. Pusuttelen sen matkaansa. Käsken taas ajaa varovasti ja se sanoo Joo, niin kuin aina ja ajaa tiehensä miltein tunnin matkan kohti eteläisempää Suomea. Hetken mie mietin mennäkö takaisin nukkumaan ja katsahdan siinä ulko-ovea sulkiessani olohuoneeseen.

Mitä turhia sitä enää nukkumaan, kun yöpaituli vaan kylppärin pyyhekoukkuun, maalitahrainen T-paita eteisen naulakon kangaspussukaista ylle, villasukat ja saappaat verkkarinpunttien päälle, huivi hiusten suojaksi, hengityssuojain naamaan ja töihin olohuoneeseen.

Ennen naamasuojainta olin käynyt tarkistamassa että vintillä nukkumapaikkamme ovi on varmasti suljettu, petasin sängyt, tarkistin alas tullessani jotta parven muoviesteet ovat sutkoht paikoillaan, että keittiöönkään ei menisi muovitusten ohi paljon pölyä, teippasin makuuhuoneen oviaukon muovituksen jesarilla umpeen olohuoneen puolelta, katsoin, että kaikki jätesäkit ovat saatavilla, hain lapion ulkoa, tyhjensin pikkusaavin edellisen roskakuorman kottikärriin pihalle ja toin saavin sisälle, tungin tummia pyykkiä pesukoneeseen valmiiksi, sillä muutaman tunnin päästä sinne tulisi lisää pyykkiä. Ja niin mää aloitin samantien eristeiden säkittämisen.

Isoihin keltaisiin säkkeihin laitoin ne hiirtenpissaamaat lasivillat. Ne olivatkin sitä itseään, sitä käsivarsissa pistelevää villaa...

Mustiin muovisäkkeihin tungin purua, hiiren- ja rotanpesiä, sanomalehtisilppua, vaatteiden palasia, kutterinpurua, hieman sammaltakin. Kolme pikkusaavillista mahtui aina yhteen mustaan säkkiin. Kurkistelin vähän joka paikasta purua pois nähdäkseni, onko se sammal siellä purujen alla. Onhan se. Siellähän se odottelee. Pussitan kaikki säkit jotka löydän ja kohta pihalla nököttää 18 säkillistä lattian eristeitä. Vain yksi pussukka hajoaa kesken nostamisen, muut olen osannut täyttää sillai sopivasti että kantokahvat solmittuina kestävät kantamisen. Byggmaxxin jätesäkeissä on nääs kahvat. Suorastaan olkaimet!
-Niistä saa vaikka jättimuovimekon, kun hiukan leikkelee helmaa auki. =)

Hengityssuojaimesta huolimatta kyllä nenäkin oli tukossa. Suihkun jälkeen piti korvatkin kaivella topsypuikolla puhtaaksi purupölystä... 

Muokattu:
Illemmalla: Kun mies saapui töistään, napattiin myö yhdessä nuo loput lattialaudat pois. Samalla lattiasta kiskottiin pois loput esiinpaljastuvat pissaiset lasivillat sekä muutama säkki purua ja sammalta, noin niin kuin välipalaksi...

Pihalla tapahtuu...

Ihku mies. Late kurkotteli kaikki loput sammaleiset kattotiilet
ojennellen ne minulle alas, ja mie jatkoin niiden matkaa...

ja jatkoin ruusujen aitaamista kattotiilimuurilla. ♥ 

Tapahtui myöhemmin samana päivänä:

Vanha hirsisauna on nyt poissa. 

-Tai ainakin  
sen osat ovat kumossa 

kun Late veljensä kanssa laittoi hihat 

ja moottorisahan heilumaan.

Oikeasti meille olisi riittänyt pelkkä moottorisahan laina, 
mutta onpa Late tehnyt kaikenlaisia 3D-mallipiirroksia
vähän väliä veljelleen joten joutipa tuo sitten avuksi. 
 
 Tässä savupiippu on vielä pystyssä
ja välikatto rötköttää viimeisen pystyssä seisovan
seinän varassa... 

Ikivanha kiuas seisoo sitkeästi pystyssä.

Ison vesipadan me pelastimme pois

ennen saunan purkua. 

 Saunan katon sisäpuolella oli osittain muovia 

edellisen omistajan tilaan jättämän koirankopin paikkeilla... 

ja muutama tällainen homeinen pläjäys... 

Nämä homeet mie aistin joka kerta
kun avasin tämän saunatilan oven.

Homeen vuoksi siellä ei voinut säilyttääkään mitään.
Sinne vahingossa ekana kesänämme laitoimme tavaraa säilöön
niin ne kaikki homehtuivat.
Homesienirihmasto myrkytti kaiken...  =( 

Lisäksi itse hirsissä oli alimmissa kosteusvaurioita 

ja takanurkka homeessa... 

Onneksi veljeksillä oli hengityssuojaimet sahatessaan 

ja purkaessaan, kuin myös muut suojukset, 

sillä mökki kaadettiin isoina paloina...

Hieman harmejakin päivään mahtui.
Kun veimme jätepuukuormaa kaatikselle niin apumies oli heitellyt
sillaikaa uuden jätepuukuorman juuri siihen kohtaan, 
josta vaivoin oli metsämyyrien kymmenien käytävien sekä 
pesien päältä saatu puuliiterinjämät kuskattua pois, 
eikä siihen alueeseen olisi 
enää tarvinut kenenkään mennä hengittelemään 
myyräkuumeaineksia!!! =/ 

Se alue odotteli koneellista maansiirtoa... 

Mutta kun ei kysytä, 
eikä puhuta... 

Tämä piha EI todellakaan olisi 
ollut myöskään mikään 
lasten päivähoitopaikka... 
  
Onneksi ei kukaan lissaantunut kaatuvien hirsiseinien alle...
Minä en olisi ollut sellaisessa tapauksessa vastuussa,
mutta vahdin kyllä parhaani mukaan,
ettei niin päässyt tapahtumaan.

Määräsin kersan pysymään kaukana purettavasta
tönöstä ja järjestin hänelle ajanvietettä ja pikkupurtavaa. 

Sille emme voi mitään jos hän joutui
poissaollessamme 
koskemaan myyrien ja homeen valtaamiin
purettavan rakennuksen osiin,
-kuten kuulema joutui... =/ 

-Pitää sen oppia työtä tekemään, oli vastaus... 

(Kersa, n 3v... tjtkn)




Noh, huoh, kukin tavallaan...






Itse en meidän jälkikasvuamme päästänyt
koskemaankaan tuota riivatun homesaunaa.
Saunan sisälle kielsin heitä ehdottomasti menemästä. 
He tekivät kyllä kaikki hurjasti töitä purkamalla sitä
muuta puuainesta pois tämän saunan ympäriltä.
Suurkiitos heille vielä niistä ahkerista apupäivistä. ♥ 

 

Vanhan hirsisaunan lampun suojalasista
tuli muutes miulle kukkamaljakko.

-Ensin se piti pestä kolmeen kertaan
hyvin vahvassa pesuaineessa,
suorastaan desinfioiden...

Ehkä hirsinen saunamökki olikin luultua vanhempi 

sillä sen hirsien välistä löytyi 

tilkkeenä ollut sanomalehti vuodelta 1929...

No niin. Nyt pitäisi keksiä meille
uusi, edullinen puuliiteri, puuvaja, puukatos,
tai jotain sellaista.
Uusi varasto meillä nyt onkin.
Homeeton...