Vinoja pinoja

 Klapit, tuolla pioninkukan takana eilen,
vielä paikassa c. 

Olisinpa antanut niiden olla siinä... 

Ovatko sinun kokoamasi polttopuupinot koskaan romahtaneet? Siirsin eilen klapeja paikasta c paikkaan d. Viimeistä sylystä oli vaille kolmelle kuormalavalle pinotut kaksi (liian) korkeaa pinoa kun se tekele alkoi nitistä ja kallistua.

Soitin äkkiä hanille jotta missä vaiheessa kotimatkaa hän on, pidellen samaan aikaan kiinni pinosta, tai oikeammin työntäen pinoa! Mutta mies oli yhä työpaikallaan.
Sanoi, että mee pois pinon luota ja anna kaatua.
No niin mie tein. Kauhia räsähdys. Arvaa harmittaako. Muutaman tunnin sentääs niitä väkersin. Sinne meni hukkaan kaikki työ. Mie menin sisälle istumaan ja katselemaan niitä ikkunan äärestä.

Illemmalla pakollisten torstain kaatiskuormien jälkeen mies halusi kanssani koota pinot uudelleen, hieman toisella lailla, suu neuvoja sadellen, mutta mie en halunnut enää koskea sinä päivänä klapeihin joten me vaan peittelimme sen surullisen kasan pressulla.

Ja tietenkin tänään sataa. Olisinpa ollut tosiaan koskematta niihin. Olivat niin hyvin aiemmin suojattuina ja varsinkin pinottuina (hieman eri tavalla) pionien tuulisuojaksi...

Puruja voisin säkittää vaikka ulkona sataa. 

Jos jaksaisin.

Miehen kesäloma alkaa.
Ehkä tämä kaaoskin tästä kohta hellittää.