Ajan ja koodin kanssa rautakaupoissa

Sisätiloissa näyttää (ihan oikeesti!) paaaljon paremmalta kuin jokunen viikko sitten. =P Nyt voi jo remppapölyjäkin siivoilla pois, kun tähän mennessä niitä ei ole kannattanut oikeastaan edes liikutella koska lisää pölyä, purua jne on tulvehtinut koko ajan jostakin avatusta alueesta. Nyt - onneksi - kaikki aukot ja montut on korjattu ja kämppä tältä osin pintasilausta odottelemassa.

Voi jo ihan varovasti (ja vain toisesta suupielestä) huokaista, kovasti puhaltelematta.
Ja pestä ikkunoita. Ja leipoa välillä omenapiirakkaa.
Pyyhkiä pölyä keittiönkaappien päältä, takkojen päällisiä, parven tietsikkaa näyttöineen ja lisälaitteineen. Nuuskutella sisälle tuotuja pihan kukkia.
Miettiä, miltä olohuone tulee sitten näyttämään kun sinne saa vihdoin kaivaa huonekalut yms pois tuolta alakerran makuuhuoneesta. Vielä olohuonetta ei voi kalustaa, koska sen seinätkin on pakko toistaiseksi maalata yhtenäiseksi ja sen lattialla täytyy vielä nakertaa ne tulevat portaat...

Ja kun saa tilille rahaa että saa haettua elloksen paketin postista ja ne uudet ikkunaverhotangot. Verhotkin nimittäin alkaisivat olla jo kiva yllätys. Hani asensi Jyskistä ostamamme säleverhot jo ikkunoihin, että ei keskeneräinen sisustus koko ajan paistaisi kaikille ohikulkijoille pimeinä iltoina.

Pitäisi myös keksiä säilytyspaikkoja kaikille noille työkaluille, joilta meni kylmäkomeron myötä säilytyspaikka. Työkalut on pakko raahata parvelle, koska Pikkutalon alakerta on niin pieni ettei siellä ole tilaa niille. Parvelle pitänee siis tehdä kaappi niille, vaan äkkiäkös Hani sellaisen suunnittelee. Koska sellainen kaappi valmistuu, onkin sitten toinen juttu. Ajan kanssa, ajan kanssa. =)

Arjen lievää kaaosta? =)

Hani asensi tilapäisesti lamput aulaan, tulevia rappusia valaisemaan, joiden puuosatoimitusta yhä odottelemme. Toistaiseksi nuo edellisen asukin lamput saavat kelvata, mutta samalla koetamme etsiä jotain omemman näköisiä lamppuja.

Mie kävin jo pönttöuunin kimppuun tulilaastin avulla jota Hani löysi vihdoin. Se tuntui olevan joka rautakaupasta lopussa, koska kuulemma valmistaja ei ollut saanut tuotetta pakattua... =P Onneksi sitä nyt ennen kylmiä säitä löytyi, jotta pönttis saa rauhassa kuivua ennen kuin se otetaan käyttöön lämmittämään parvea. Maalipesuainekin on pönttiksen pintaan hankittuna. Pohjamaali ja varsinainen pintamaali ovat vielä jossain rautakaupassa.

Tällä seudulla on juuri nyt kampanja jossa kehotetaan ostamaan paikallisia tuotteita, vaan kun täältä ei ensiksikään yleensä löydy sitä mitä me etsimme ja toiseksi hinnat ovat kalliimpia kuin Lahdessa, niin... Olemme käyneet paikallisissakin rautakaupoissa, mutta se on niin hassua kun eri myyjät hoitavat vain jotain tiettyä sen pikkuruisen kaupan osa-aluetta, eivätkä muka lainkaan voi tietää esim puutavarasta mitään. Ei kuulu toimenkuvaan. Kun sitten jonotamme sille puutavaroista tietävälle, hän ei muista esimerkiksi lainkaan vaikkapa kakskakkosen hintaa eikä niiden pituutta jne. Mitä ihmettä hän sitten myy? Mitä ihmettä ne myyjät tekevät jos eivät tiedä kerta toisensa jälkeen edes myymiensä tuotteiden hintoja? Vaikka myyjä tuijottaa omaa tietokonettaan koko ajan puhuessaankin, silti tuotteiden hinnat tiedustellaan asiakkaalta, nousematta itse omalta tuoliltaan sentin vertaa? Mitä sivua hän katsoo sieltä koneelta vai eikö siellä ole liikkeen tuotteiden tietoja? Asiakkaanko pitäisi olla aina mittanauha mukanaan mittaamassa tuotteita ja kännykkä kourassa kuvaamassa hintalappuja ja tuotekoodeja hyllyjen päistä... Mikä oikeastaan on myyjän toimenkuvaa? Viimeistään kassa kyselee muistatko tämän ja tämän hintaa... Hmm... Sen ymmärtäisi, jos kyseessä olisi oikeasti edes suurehko myyntiliike, mutta näin pienen kaupan ollessa kyseessä ei ihan aina riitä ymmärrystä kaikelle toimimattomuudelle, kun kyseessä kuitenkin on aina olleet ihan tavalliset perusremonttituotteet.

Selviää siis terveellisen helpommalla ja monesti halvemmalla kun ajelee asioimaan Lahteen. Tästä kylästä puuttuu kunnon rautakauppa. Olen sen sanonut ennenkin ja sanon vastakin. Niih. Tosin valitettavasti niihin isoimpiinkin rautakauppoihin on leviämässä sama saamattomuus - muistatko tämän tuotteen koodin? - tyyli. Juokse siinä sitten kännykkä kourassa ottamaan kuvaa jälleen koodilapusta hyllyn päässä kun kassa istuu kopissaan kynsiään pureskellen odottamassa sitä kännykkäkuvaa...

Mutta kun menee sopivankokoiseen kauppaa, jossa myyjät ja kassat osaavat asiansa, niin kauppareissu sujuu reippaasti ja ilman migreeniä.

PS: Ja Lahdessa on rautakauppoja, jotka ovat auki viikonloppunakin. =) Silloinhan ihmisillä on aikaa niissä kierrelläkin! Ihmiset äänestävät kyllä helposti jaloillaan, jos kanssakäyminen on hankalaa.