Hurjapäitä liikenteessä

Eilen illalla, hieman yli yhdeksän kaikki sähköt menivät poikki, kuului outo räsähdys jos toinenkin, ja siniseltä hohkaava kirkas valo valaisi kämpän, näyttäen ikään kuin tulevan meidän avoimesta sähkömittarista, ainakin nurkan takaa kurkisteltuna ja me kumpikin pelästyttiin ihan ÄLYTTÖMÄSTI!!! Olimme parvella ja ensimmäiseksi tuli mieleen että NYT HETI, ÄKKIÄ, PIAN joudutaan yöpuvuissamme kiipeämään ulos palotikkaita!!!

Ei se syy sitten (onneksi) ollut meidän sähkömittari, vaan ikkunasta siltä samalta seinämältä näkyi ulkoa, että jossain tapahtui jokin räjähdys, ja tulisia kekäleitä sinkoili vieläkin kohti mustaa taivasta! Kaikkialla muualla oli ihan täysi pimeys! Syyksi paljastui auto, joka oli sinkoutunut sähkötolppaan ihan muutaman kymmenen metrin päässä talostamme. Tuossa tiellä ajetaan niin usein ihan hirveää ylinopeutta...!

Käytiin katsomassa kyljellään makaavaa autoa ja Late tunnisti senkin auton todella usein ajelleen tästä hurjaa vauhtia.... Eikä kuski edes loukkaantunut tässä rytäkässä vakavasti??? Oli kuulemma piiloutunut verissään ensin metsään ja tuli sieltä sitten esiin myöhemmin...

Sähköt palasivat tuntien jälkeen yöllä. Illalla palamaan jääneet valot alkoivat loistaa puoli kahden maissa herätessäni painajaisunesta, jossa olin jonkinlaisen sodan tiimellyksessä...



PS: Katkennut tolppa on jotenkin paikattu toisella tolpalla tilapäisesti...

Puulattian metsästystä

Olemme kokeilleet testipuukappaleeseen erilaisia lakkoja, maaleja, puuöljyä sekä -vahaa, nähdäksemme miten väri käyttäytyy ja miten hyvin se peittää, onko sen pinta liukas esim villasukalle jne. Testipuu tietenkin on samaa kertopuuta kuin mistä portaat on nyt tehty.

Hieman oli annettava negapalautetta kertopuusta. Joissakin lankuissa oli niin hutiloinnin jälkiä että jos olisi ollut aikaa, olisimme palauttaneet osan ja pyytäneet kunnollisia ja siistejä tilalle. Samoin kotiinkuljetus oli ylihintainen siihen nähden, ettei kuljetusautossa ollut nosturia jolla siirtää tuotteet asiakkaan pihalle. Mieheltä meni näin kokonainen työpäiväkin hukkaan kun piti olla täällä vahtina.

Olen yrittänyt hioa käsin hiomapaperilla liimatuhruja ja rumia saumoja kertopuuportaista. Peittävän värin ne siis valitettavasti tarvitsevat päälleen.

Miun sormiani kauhiasti syyhyää tuo parven lattia. Siitä meni nyt jo osa lattialaminaateista roskiin tämän remontin myötä pois. Joistakin kohdin parven reunaa piti vahvistaa kunnon leveillä lankuilla. Esimerkiksi kohdasta, josta alkuperäiset portaat ovat nousseet yläkertaan. Tuo ruskea, maalattu lautalattia on sitä rapun edustaa yläkerrasta, satojen askelten kuluttamaa pintaa.

Laminaattien alta näkyy askelmuovin takaa ikävän harmaa vanha, kova ja ohut muovimatto (hups, laminaatittomista reunoistaan sitäkin koristaa valkoinen maali pisaroina, kun olen aulan ja parven kattoa maalaillut) sekä sen alta ruskeaksi maalattu talon alkuperäinen lankkulattia. Vielä emme ole tarkemmin kurkistaneet, olisiko se lattia kenties ehjä koko parven osalta, jotta sen voisi kaivaa esille ja kunnostella puulattiaksi.

 Mutta jonakin (talvisena) päivänä, kun ei ole muutakaan puuhaa, 

nämä laminaatit ja muovit lähtevät ja kaivamme puiset lattialaudat parvelta esille. =)

Sisäportaat...

Vihdoin! Portaat, keittiöstä katsottuna.

Rappujen puuosatoimituksen, eli kertopuulankkujen saapumisesta ilmoitettiin Latelle torstaina 20.9.2012. Ne toimitettaisiin pihaan, niin kuin oli tilatessa sovittu. Mutta... siinä puoliperävaunullisessa rekassa ei ollut lainkaan nostolaitetta, joten jonkun pitäisi olla kotona. Late arveli heti ettei minusta -astmakeuhkosta- olisi yksin ottamaan vastaan niitä, riippuen siitäkin millä tavalla puuosat oli pakattu ja hän sanoi jäävänsä töistään pois perjantaina.

Puukuorma saapui kymmenen maissa perjantaina ja jäi tien varteen. Sitä oltiinkin odoteltu kolme viikkoa ja kaksi päivää...

170 kiloa puutavaraa...

Ystävällinen rekkakuski avasi paketin nostellen yksitellen liimapuulankut alas rekan kyydistä. Late kantoi niitä kuin tyhjää vaan lähemmäs ulkorappujamme joten miekin menin kokeilemaan ottaa vastaan niitä, mutta kun kuski irroitti otteensa lankusta, miun keuhkot tuntuivat menevän ihan kasaan siitä yhtäkkisestä painosta, ja lankku lysähti maahan koska kipeät keuhkoni ikäänkuin menivät kasaan! Ihan kuin joku rautakehikko olisi asetettu yhtäkkiä estämään hengittämistä ja koko yläkroppaan ja selkään sattui! Siksi en pystynyt sitä lankkuakaan nostamaan. Kaikki veto oli poissa!

Nostelin sitten vaan pinon välipuut sisälle ja myöhemmin, kun Late oli tehnyt tilaa olohuoneeseemme, ja miulla jo keuhkot hiukan toimivat, nostin hissukseen muutaman lankun pihalta sisälle.

Kumpikin siis olimme ihan puolikuntoisia ja hani jopa hieman kuumeessa, mutta hirmuinen hinku saada raput paikoilleen ajoi molempia. Jo eilen Late sai valmiiksi ylimmän rappuosasen, joka alkaa kylpyhuoneen ulokkeesta ja jatkuu parvelle.

Mie välillä auttelin sirkkelöinnin kanssa ja pitelin osasia kun hani ruuvasi niitä paikoilleen. Hänen tekemistään tarkasti lasketuista piirustuksista oli suuri apu. Hyvin suunniteltuhan ON jo puoliksi tehty. =) Välillä paistelin suklaakakkua, hain klapeja sisälle, maalasin parven reunoja -ja taas yhden oman paitani. Alakerran lattioita piti myös lakaista vähän väliä sahausten ja sirkkelöintien jäljiltä. Tätä remonttipölyä tulee vielä löytymään vaikka mistä.

Tänään valmistui samalla keittiössä porkkanapiirasta, valkosipuli-punaviinipossua ja avokado-kananmunasalaattia. Olohuoneen puolella hani ahersi sirkkelin kimpussa, mie aina kipitin pitelemään jälleen ohjuria ja olin astinlautojen painona tarvittaessa, siivoojana, kiinnipitelijänä reisilankkujen asennuksessa ja hihkuin välillä ääneen kuinka hienot niistä rapuista tuleekaan! Välillä vitsikkäästi kutsuin jostai olkapääni yli ääneen jotakuta kolmatta avuksi, toisiksi apukäsiksi. No eihän täällä ketään muita ollut. Ne meidän remppa-auttajiksi lupautuneet kun ovat harventuneet aika vähiin. =)
Mutta me teimme sen. Kahdestaan. Yskien. Me saimme rappuset aikaan!
Sunnuntaina näytti jo siis tältä.

Puuttuu vielä rapun kaiteet. Puuttuu väri rapuista. Puuttuu mittarien päältä kansia. Puuttuu parvelta kaiteet. Puuttuu listoja sieltä sun täältä. Mutta kesäkuun alusta saakka metallitikkailla keikkuminen on nyt ohi. Ihana juttu.

Portaat olohuoneesta katsottuna. Juuri valmistuneina...

Kosteusvaurioremontti ja sen korjaukset tältä vuodelta
alkavat olla voiton puolella.

Jatkuen sitten ensi kesänä...
Samalla toivomme tietenkin,
ettei sellaisia vikoja löydy lisää... 

PS:
Tänä iltana skoolasimme lasilliset venäläistä kuohuviiniä (oli muuten ostettu se pullo jo heinäkuussa Saarenmaan-reissulla, eli ei kovasti meillä kyllä juopotella!=) ) portaidenvalmistumisjuhlan kunniaksi. ♥

Tapaus pönttöuuni ja tsaarinajan aineet

Tässä jokin aika sitten puuhasin omana projektinani yläkerran pönttistä. Ensiksi paikkasin sen sisäpuolta uuninluukkujen yläpuolelta rapautuneesta kohdasta parilla uudella tulitiilellä sekä tulilaastilla. Kuivuessaan laasti hieman kovertui mutta Hani totesi sen olevan ihan ok siisti ja ettei sitä tarvihe enempää massailla laastilla. Katsotaan sitten onko korjauskerros tarpeeksi paksu, vai tarviiko tätä paikkakohtaa myöhemmin lisäpaikata. Uuninpesässä oli myös takaosassa pari paikattavaa saumankohtaa.

Pönttöuuni parvella ennen muuttoa jouluna 2010.

Pinnalta hioin ensin hilseilevät kohdat hiomapaperilla. Sitten pesin pinnan maalarinpesulla, pyyhin kostella ja lopuksi vielä kuivalla. Muutamat vanhat pyyhkeet saivat tehdä viimeisen työnsä pönttöuunin puhdistuksessa. Seuraavaksi maalasin pönttöuunin pinnan pohjamaalilla, mustalla Rostex Superilla. Yhden vuorokauden pönttäuuni oli tosi goottiuuni. =)

Goottiuuni 17.9.2012. (pohjamaalissa)

Hanikin sanoin töistä tulleessaan, parvelle kiivetessään ja pönttiksen nähdessään jotta
-Jätetäänkin toi tuollaiseksi. =)
Haha! Joo mut ei... Eikun jälleen hiomaan pintaa sileäksi ja hiomapölyn puhdistusta.

Litran purkki oikeaa, arvokasta ja valmiiksi sävytettyä upeaa Cayennea, (koodi M419), eli Unica  pintamaalia oli odottamassa. Joten seuraavaksi sivelin vaahtomuovitelalla väriä (18.9.2012) pönttiksen pintaan, suojaten ensin hilseilevästä hopeanvärisestä maalista puhdistamani uuninluukut punaiselta maalilta.

En saanut millään irroitettua uuninluukkuja, joten sanomalehteä siististi maalarinteipillä luukkujen päälle ja a vot, oli helppo maalata kun ei tarvinut pelätä maalin tekevän punaraitoja luukkuihin.

Lopullinen, ihanan lämmin punainen väri.

Kolhupaikka uunin luukkujen päältä olisi pitänyt oikeaoppisesti pakkeloida jollain kuumuutta kestävällä massalla, mutta ajattelimme, ettemme haluakaan pönttiksestä täydellistä ja vuosien kolhut saisivat kuultaakin esille. Pönttis sai seuraavana päivänä (19.9.2012) pintaansa toisen kerroksen Unicaa, jälleen vaahtomuovitelalla.

Pönttiksen maalaukseen sain neuvoja Tikkurilasta. =) Kiitos kovasti sähköpostista Satu Aholahdelle, Maalausneuvonta Paintsiin. =)
Tosin mie hieman sovelsin ohjeita, mutta kuitenkin, loistavat neuvot olivat tarpeen.

Uuninluukut on käsitelty ensin Rostex Superilla ja sen jälkeen Liesimustalla. Olemme havaineet sen hyväksi aineeksi mm aikoinaan vanhan keittiön puuhellan pinnan kunnostuksessa sekä olohuoneen takanluukkujen kaunistamisessa. Hopeanmusta pinta pysyy siistinä kauan, antaa mukavan kiiltopinnan ja vetää vertoja maaleille. Liesimusta ei ainakaan ala hilseilemään pois ja se on helppo uusia. Hanskat ja rätti vaan käteen ja mustaamaan.

Välillä olen tässä maalaillut parvea katosta ja seinistään vaaleaksi. Puiset puolipaneelithan sieltä poistettiin jo kesällä. Maalasin ensin alle lateksipohjamaalia ja päälle Byggmaxin munankuorenvalkoista seinämaalia.

Tuli valoisamman ja suuremman näköikseksi tämä parvi. Myös tapettiseinät maalasin. Näin ensihätään. Pitänee keksiä niihin jokin kiva vaaleahko tapetti...Vielä ei ollut yläkerran makkarin ja parven lopullisen remontin aika. Tämä riittänee näin välikaudeksi. Mietintäajaksi. =)

Late on irroitellut parvelta merkillisesti kulkeneita ylimääräisiä sähköjohtoja ja siirrellyt niitä järkeävmpiin paikkoihin. Johtoja on lyhennetty useita, jopa kymmeniä metrejä. Edellisten remontoijien ajatuksenjuoksu jaksaa koko ajan ihmetyttää meitä... =P

PS:

Uuninluukkujen lasiosat 

voi puhdistaa Sammolla. 

Vanha hyvä aine, 
jo tsaarinajalta, 

ja puhdistaa todella tehokkaasti 

pinttyneenkin noen pois. =) 

Merkintöjä

Perjantai 14.9.2012:

Sain ajaa tänään pitkästä aikaa autolla, jee! =D
Se oli ihan samanlainen ajella kuin meidän vanha escort!
Ja auton omistaja Mama istui viereisellä penkillä ja totesi
-Tää ON vanha escort! =)
Siinä autossa oli ihan sama tunnelma, kuin jo romutetussa vanhassa autossamme joten se oli NIIN tuttu ajettava!

Oli mukavaa viettää muutama päivä jossakin ihan muualla. Ja mikä parhain tapa viettää aikaa jossain ihan muualla, kun viettää sen ajan oman Mamansa kanssa. =D

 Vein Mamalle viimeisiä kukkia pihaltamme. 

Muutaman valkoisen liljanoksan sekä kimpun 

jossa oli kaikkea mahdollista... 

Ja kuinka ollakaan, Mamakin oli kerännyt mökiltään kaikki ihanat gladiolukset miulle... <3 nbsp="nbsp" p="p">

Lauantai 15.9.2012: Tänään (taas ajelemassa!!!) tolla hanin fokuksella ei ollu yhtään niin kiva ajaa. Sen ratti on HIRRRVEEEN jäykkä kääntää, ihan sattuu kroppaan, (keuhkoihin?) ja mulla on oikea olkapää jo tästä talorempasta ihan rempallaan... Auton sujuva-ajoiseksi korjaus maksaisi yli 800e... Ja noin jäykällä autolla hanimus ajelee työmatkojansa, tunti melkein suuntaansa joka arkipäivä... =/

Kun mies jäi rautatieasemalle (meni kellottamaan ralleihin Keravan suunalle) niin miepä karautin fokuksella tuhlaamaan pientä tiliäni, hain (vihdoin) punaista maalia pönttöuuniin ja seiniin lisää valkoista seinämaalia, siveltimiä, uuden maalitelan ja plantagenista ale-omenapuun sekä tulppaaninsipuleita, kun kupongilla sai sellaisia puoleen hintaan... =)


Illan mittaan istutin Valkean Kuulaan uudelle paikalleen. Samalla hujahti ihan viimeiset ostomullat nyt omppupuun juurelle. Sen verran sain koukattua siitä multapussukasta ensin, että istutin pihalla kesäilleet amaryllikset ruukkuihin.


Sunnuntai 16.9.2012: Kotoilua. Nuoriso saapui tekemään huoltoa autoilleen... Tietty omissa pihoissaan olisivat helpommin autojaan laittaneet, mutta ehkä niillä oli mua ikävä? Vitsi-vitsi. =) Tai ehkä ennemminkin hanin neuvoja autonosien kanssa? Tuliaisina toivat pullaa, miulle kaksi (g) suklaaleivosta, suklaata, kinkkua leivän päälle jne jne jne... ♥ ♥ ♥ ♥ ♥
Tarjosin ruuaksi heille neljä tuntia uunissa muhinutta punaviini-valkosipulipossupataa ja keitin siiklipottuja. Loput omatekoiset etikkapunajuuretkin tekivät kauppansa. Ja porkkanaraaste rusinoilla. Semmosta kotiruokaa. Slow foodia. =D

Illemmalla sähkömies käväisi laittelemassa ala-aulan sähköjohtoja piiloon ja kuntoon. Nyt saa sitäkin katonkorjausta jatkaa. Niitä sisärappuja odotellessa...
Myös parven reunoja sai hani ehjättyä aika hienostiupeasti.

Ala-aulan katto siistimpänä...

Maanantai 17.9.2012: Fasaani-halvattu kiljui pihalla jo ennen aamuseitsemää ja mie kiskoin yöpaitulin päälle takin ja saappaat jalkaani ja eikun sitä isoa linturyökälettä häätämään jälleen pois meidän pihasta. Eilenillalla nimittäin löysin taas yhdestä kukkapenkistä sen isot raapimisjäljet kun se on etsinyt ensi kevättä varten salaa mullan alla kasvaneita kukkien uusia juurisilmuosia sekä tulppaanin ja krookuksen sipuleita... =(
Pitäisi olla sellainen sähkö-una. Sellainen ladattavien ruohonleikkurirobottien tapaan pihalla häärääjä joka tontin rajojen sisäpuolelta häätäisi mm fasaanit pois hus tiehensä...

Nyt remppavaatteet niskaan ja parvelle maalaamaan...

Tämä kuva on nyt historiaa... =(

Illemmalla myrskytuuli riisti tukipuista huolimatta mukaansa kesän meitä ilahduttaneen telttakatoksen ja heitti sen pihamökin katolle... Katoksen mukana ilmalennossa hajosi muutama kynttilälyhty ja pari lasista sydäntä ja mie sain toisesta lasinsirun etusormeenikin.Suurin osa metalliputkista vääntyi pahasti tai meni poikki moisessa ilmalennossa... =(

Tuulen tihutöitä... =(

 Pihamökin savupiipun takana näkyvistä kahdesta ihan vierekkäisestä koivusta tuuli kaatoi tuon vasemmanpuoleisen. Se ei varsinaisesti ole meidän tontilla vaan ihan siinä ja siinä rajalla... Joku muu siis täytyisi tulla kaatamaan sen lopunkin...

Ei ainakaan päivät käy pitkäveteisiksi täällä asuessa... 

Tai vetiseksi kyllä käy, koska 

sataa niin kamalasti ettei nurmikkoa pääse ajamaan, 

koska savimaassa ihan liukastelee vaan 

saappaissaan 

ja ruohonleikkuri vaan tukehtuisi 

märkään heinämössöön... 

Kirppislöytöjä

Olin pari päivää Mamani luona kun Late oli työreissulla. 

Maman kanssa mm kiertelimme kirppareita ja mie tein tällaiset löydöt
Nastolan kirkonkylän kirppikseltä: munakori ja pitsiliina. 

PS: Rappuspuuosatoimitusta ei näy pihassa... 

Syksy

Kaunopunahatut, ne, joita myrsky ja raekuurot eivät ole kaataneet, 

alkavat jo näyttää haurailta. Olivatkin yksiä viimeisiä pihan kukkijoita.

Ruusupapu on pitänyt totisesti sadekaudesta. 

Se on valloittanut pihamökin taustalta ihan kaiken... 

Niin kuin viime kesän tomaattihuoneen kehykset. 

Seinällä olevan vanhan puukelkan. 

 Jopa auringonkukat. =)

On aurinkoisia kukkia vielä pystyssäkin. =)

Pihamökin etupuolellakin
kasvaa lintujen nokastaan
talvella tiputtamia
auringonkukkia.  

Auringonkukkiakin myrsky kaatoi kumoon. 

Keräsin näitä kaatuneita rappusille silmäniloksi. 

Kauppalappu odottelee aina vaan 

tilipäivää... 

Maalipesuainepullo 

jo odottelee pönttiksen vieressä. 

Tuosta puuttuu leveä, hyvä sivellin... 

Muuten meillä odotellaan yhä 

rappusia... 

Ei ole niiden puutavarantoimittajasta 

kuulunut mitään. 

Ajan ja koodin kanssa rautakaupoissa

Sisätiloissa näyttää (ihan oikeesti!) paaaljon paremmalta kuin jokunen viikko sitten. =P Nyt voi jo remppapölyjäkin siivoilla pois, kun tähän mennessä niitä ei ole kannattanut oikeastaan edes liikutella koska lisää pölyä, purua jne on tulvehtinut koko ajan jostakin avatusta alueesta. Nyt - onneksi - kaikki aukot ja montut on korjattu ja kämppä tältä osin pintasilausta odottelemassa.

Voi jo ihan varovasti (ja vain toisesta suupielestä) huokaista, kovasti puhaltelematta.
Ja pestä ikkunoita. Ja leipoa välillä omenapiirakkaa.
Pyyhkiä pölyä keittiönkaappien päältä, takkojen päällisiä, parven tietsikkaa näyttöineen ja lisälaitteineen. Nuuskutella sisälle tuotuja pihan kukkia.
Miettiä, miltä olohuone tulee sitten näyttämään kun sinne saa vihdoin kaivaa huonekalut yms pois tuolta alakerran makuuhuoneesta. Vielä olohuonetta ei voi kalustaa, koska sen seinätkin on pakko toistaiseksi maalata yhtenäiseksi ja sen lattialla täytyy vielä nakertaa ne tulevat portaat...

Ja kun saa tilille rahaa että saa haettua elloksen paketin postista ja ne uudet ikkunaverhotangot. Verhotkin nimittäin alkaisivat olla jo kiva yllätys. Hani asensi Jyskistä ostamamme säleverhot jo ikkunoihin, että ei keskeneräinen sisustus koko ajan paistaisi kaikille ohikulkijoille pimeinä iltoina.

Pitäisi myös keksiä säilytyspaikkoja kaikille noille työkaluille, joilta meni kylmäkomeron myötä säilytyspaikka. Työkalut on pakko raahata parvelle, koska Pikkutalon alakerta on niin pieni ettei siellä ole tilaa niille. Parvelle pitänee siis tehdä kaappi niille, vaan äkkiäkös Hani sellaisen suunnittelee. Koska sellainen kaappi valmistuu, onkin sitten toinen juttu. Ajan kanssa, ajan kanssa. =)

Arjen lievää kaaosta? =)

Hani asensi tilapäisesti lamput aulaan, tulevia rappusia valaisemaan, joiden puuosatoimitusta yhä odottelemme. Toistaiseksi nuo edellisen asukin lamput saavat kelvata, mutta samalla koetamme etsiä jotain omemman näköisiä lamppuja.

Mie kävin jo pönttöuunin kimppuun tulilaastin avulla jota Hani löysi vihdoin. Se tuntui olevan joka rautakaupasta lopussa, koska kuulemma valmistaja ei ollut saanut tuotetta pakattua... =P Onneksi sitä nyt ennen kylmiä säitä löytyi, jotta pönttis saa rauhassa kuivua ennen kuin se otetaan käyttöön lämmittämään parvea. Maalipesuainekin on pönttiksen pintaan hankittuna. Pohjamaali ja varsinainen pintamaali ovat vielä jossain rautakaupassa.

Tällä seudulla on juuri nyt kampanja jossa kehotetaan ostamaan paikallisia tuotteita, vaan kun täältä ei ensiksikään yleensä löydy sitä mitä me etsimme ja toiseksi hinnat ovat kalliimpia kuin Lahdessa, niin... Olemme käyneet paikallisissakin rautakaupoissa, mutta se on niin hassua kun eri myyjät hoitavat vain jotain tiettyä sen pikkuruisen kaupan osa-aluetta, eivätkä muka lainkaan voi tietää esim puutavarasta mitään. Ei kuulu toimenkuvaan. Kun sitten jonotamme sille puutavaroista tietävälle, hän ei muista esimerkiksi lainkaan vaikkapa kakskakkosen hintaa eikä niiden pituutta jne. Mitä ihmettä hän sitten myy? Mitä ihmettä ne myyjät tekevät jos eivät tiedä kerta toisensa jälkeen edes myymiensä tuotteiden hintoja? Vaikka myyjä tuijottaa omaa tietokonettaan koko ajan puhuessaankin, silti tuotteiden hinnat tiedustellaan asiakkaalta, nousematta itse omalta tuoliltaan sentin vertaa? Mitä sivua hän katsoo sieltä koneelta vai eikö siellä ole liikkeen tuotteiden tietoja? Asiakkaanko pitäisi olla aina mittanauha mukanaan mittaamassa tuotteita ja kännykkä kourassa kuvaamassa hintalappuja ja tuotekoodeja hyllyjen päistä... Mikä oikeastaan on myyjän toimenkuvaa? Viimeistään kassa kyselee muistatko tämän ja tämän hintaa... Hmm... Sen ymmärtäisi, jos kyseessä olisi oikeasti edes suurehko myyntiliike, mutta näin pienen kaupan ollessa kyseessä ei ihan aina riitä ymmärrystä kaikelle toimimattomuudelle, kun kyseessä kuitenkin on aina olleet ihan tavalliset perusremonttituotteet.

Selviää siis terveellisen helpommalla ja monesti halvemmalla kun ajelee asioimaan Lahteen. Tästä kylästä puuttuu kunnon rautakauppa. Olen sen sanonut ennenkin ja sanon vastakin. Niih. Tosin valitettavasti niihin isoimpiinkin rautakauppoihin on leviämässä sama saamattomuus - muistatko tämän tuotteen koodin? - tyyli. Juokse siinä sitten kännykkä kourassa ottamaan kuvaa jälleen koodilapusta hyllyn päässä kun kassa istuu kopissaan kynsiään pureskellen odottamassa sitä kännykkäkuvaa...

Mutta kun menee sopivankokoiseen kauppaa, jossa myyjät ja kassat osaavat asiansa, niin kauppareissu sujuu reippaasti ja ilman migreeniä.

PS: Ja Lahdessa on rautakauppoja, jotka ovat auki viikonloppunakin. =) Silloinhan ihmisillä on aikaa niissä kierrelläkin! Ihmiset äänestävät kyllä helposti jaloillaan, jos kanssakäyminen on hankalaa.

Kyllä tää tästä

Elokuu 2012. 

 Siellä se raksu istuu piippuhyllyllä. 

Kylpyhuoneen pesukonesyvennyshän se tässä. 

Tai tältä puolelta katsoen se on pesukoneuloke... 

Sähkömittari joka on ammoin vinoon asennettu silloisen yläkerran ulkoseinään, 

saa tässä ympärilleen eristelevyjä. Mittarin päälle tulee koteloksi 

ja oveksi vielä eristettyä levyä,
että kylmyys pysyisi talvisin loitolla.

Alunperin, viime helmikuun ulkoseinäremonttiin asti,
 sähkömittarin reunamilta näki
laudanrakosista ulos...

Tässä elokuun puolella yhä näkyvissä aulan eristelevyjä. 

Kunnes seinät saivat kuiden vaihteessa päälleen kipsilevyt. 

Syyskuun 3.s 2012.

Aulan alaosaa on pakkeloitu ja pohjamaalailtu. 

Vesijakotukki saa oman kotelonsa. 

Tuo lankuista tehty kehikko on 

siis edelleen sellainen apurakennusteline... 

Sitä tarvitaan mm parven reunoja 

kunnostettaessa. 

Siellä, siellä se parvi on... 
Jossain tuolla parvella nytkin kirjoitan tätä. 
Tikkaita pitkin pittee kiipeillä 
tosi monta kertaa päivässä. 

Maailma alkaa näyttää valoisammalta.
(Kts vaikka alak. olohuoneen kattoa. =) )

Aulan alakattoon on hankittu jo 

samanlaista kattolaminaattia kuin 

keittiössäkin on.
Näkyy ylemmässä kuvassa oikeessa yläkulmassa.
Tuo vanha katto on niin turkasen vinoon asennettu,
ettei sitä voikaan hyödyntää, valitettavasti.
 Tosin, mikäpä
tässä talossa ei olisi vinossa.

Ala-aulan alemmas laskettu ed remontoijan katto
oli puolestaan pakko purkaa jotta nähtiin 

minne lopullisesti katoavat ne talvella jäätyvät 

vesiputket.

Vesiputket poikkeavat vasemmalle, 

entisen kuistin, eli nykyisen eteisen 

oven yläkautta 

kylpyhuoneen puolelle,

niiden kattojen kylmätilaan...? 

Itse märkätilat saavat jäädä vielä odottamaan 

omaa remonttivuoroaan... 

Ihme sokkelointia on vesiputkien 

kanssa täällä tehty...
Meillä on könttiarviosumma jo
siitä mitä putkimies tulisi velottamaan
kaikkien vesiputkien uusimisesta.
Hän jo viime kesänä keittiössä
aloitti ja nyt helmikuussa
asensi mm vesipostin,
sitä edellistä vp:a kun ei voinut
ulkoseinärempan takia pelastaa,
ja siitä puuttui sulku kokonaan.
(Sekin on saattanut olla yksi seikka, 
mikä jäädytti sen lähellä olevan kylppärin lavuaarin hanan.) 

Katsotaan, miten menee ensi talvi...
Varmasti täällä ainakin on nyt lämpimämpää. =)

Nyt ruvetaan parven sivuja kunnostamaan.
Ja odotellaan rappujen puumateriaalitoimitusta,
miettien samalla, millaiset kaiteet
tahtoisimme parvelle sekä rappusiin... 
Ehdotuksia kaiteiksi? =)

Syyskuu saapui

 Tämä kuukausi alkaa sadetta pidellessä...

Joku ei kai pidä talomme väristä. Vai talon pihalla eilen pestävinä ja imuroitavina olleet poikasten autotko korpesivat niin kovin jonkun mieltä, että illan pimetessä tieltä heitettiin makuuhuoneen seinään iso katukivi.

  

Ikkunaanhan se melkein osui. 

Jälki jäi seinään muistoksi. 

Kivenkin otin talteen...

Sisällä remontissa show jatkuu:
Byggmaxista on haettu varmaan tämän vuoden viimeiset kipsilevyt, Hani on ne paikoilleen jo viimeistä eteisenovenyläpuolispalaa lukuunottamatta asennellutkin, samalla meillä pakkeloidaan ahkerasti, sekä hiotaan ja pohjamaalataan aulan seiniä. Oikeita rappusia odotellessa yhä kipitetään metallitikkailla ylös-alas kerrosten väliä. Muutaman päivän oli mies työmatkalla ja muutamana päivänä oma ibd-oireiluni on vaatinut lepäilyä. Mutta nyt homma taas toimii.

Olohuoneen sisäkaton vanhassa paneelipinnassa on niin ikään vaalea pohjamaali. Samalla olen maalannut pari T-paitaa lisää työvaatteiden pinoon...
Miten noi remppavaatteet tuntuvat lisääntyvän itsekseen?

Terijoensalava, vihdoin pihallamme, ihan isohko sellainen. 

-Plus ne puutapeista itsekasvatetut pikkuiset
vuoden vanhat terikset...

Tällaisia ikäviä kotiloita on rynnännyt pihaan... 

Näitä en olisi halunnut bongata. =(

En haluaisi edes koskea niihin. 

Toivon, että räksät, jotka ovat sitkeästi kiinni 

pihlajanmarjoissa, huomaisivat nämä  

limanjättäjät ja popsisivat ne 

pääruuakseen.

Mielestäni etanat sopisivat tosi hyvin

rastaiden À la carte-listalle,
pihlajanmarjojen kera.
Voita ja valkosipulia me ei niille
lisukkeiksi anneta.