Mitta hukassa!

Näkymä tikkailta keittiöön...

Mieheltä tuntuu tuo rullamitta jäävän aina jonnekin ihan muualle.
Lähinnä sinne, missä sitä on edelliskerralla tarvittu.
Kun ollaan alakerrassa, on se mitta jäänyt yläkertaan,
tai kun ollaan yläkerrassa, on mitta alhalla.
Tai sitten se on ulkona, kun me olemme sisällä.
Jäänyt sinne sirkkelin viereen.

-Pahus. No ny se jäi sinne...

-Voit sä kipasta hakemassa sen?

No totta kai voin. Miepä kipaisen. Mutta kun ojennan mittaa,
huomaa mies että se timpurin kynäkin jäi sinne pihalle...

Ah, kuinka monesti olenkaan yrittänyt muistuttaa, jotta remppamiehellä kuuluu olla mitta
ja kynä AINA taskussaan. Koko ajan. Ei se muista... Uhkaan hankkia sille sellaisen
timpurin essun, mutta se saa väristyksiä jo pelkästä ajatuksesta.  
Ei kuulema taho sellaista... =)

Mie tykkään yleensä kotosalla oleskella ja työskennellä t-paitulissa
sekä verkkareissa, joissa ei ole taskuja. Kännykälle ei siis ole paikkaa missään,
joten jos vaikka joku mua kaipaisi, livautan puhelimen liiveihini, josta se on
sitten kymmenet kerrat tipahtanut jonnekin kurkotellessani.

Onneksi vanha nokialaanen kestää kolhutkin sitkeästi.

Toissapäivänä ihmettelin kesken tuhkien siivoamista keittiön kamiinasta,
kun kännykän soittoääni kuuluikin kylpyhuoneesta, ja ihan varmasti miulla oli 
tutusti jotakin liiveissäni. Kipitettyäni kylpyhuoneeseen vastaamaan puhelimeeni,
pujotan samalla sormet liivien alle ja tempaisen esiin sen, mikä se siellä sitten on,
eli rullamitan... ;D

Punainen kevennys

Tämä on Unan Martta-ohje numero kaksisataakaksitoista tai jotakin. Laita pesukoneeseen harmaita pikkumattoja Tiimarin tummanpunaisen pikkumaton kanssa ja tadaa, kun kone on pessyt ja lingonnut, sinulla on monta punaisen kirjavaa mattoa, ihan hapsuja myöten. Näin saat väriä elämääsi. =)

Siellä se alkuperäinen mattokin on, tuolin selkänojalla. 

Ihan muina mattoina. Värikkäässä seurassa. 

No oikeasti nuo harmaat räsymatot olivatkin 

ihan joutavia. Hassusti tehtyjä kynnysmattosia. 

Ovat tässä rempassa jalanalusina olleet, 

jotta ei ihan kaikkialle sisätiloihin kura ja 

hiekka leviäsi kun rampataan sisään ulos 

joku lauta tai levy kainalossa, 

sirkkelille ja takaisin... 

Matot sointuvat ah niin hyvin 

keittiön vaaleanpunaisen pelakuun kanssa. 

Sen vierellä pihalle katselee amaryllisbabynen...

Mie olen saanut hiuksiinikin uretaanivaahtoa.
Aulan seinämiä saatiin illalla paikalleen
taas pari palaa.
Hitaasti mutta vakaasti tämä
remppa edistyy.
En nyt viitsi niillä väliaikakuvilla ketään kiusata...
Asettelen teille vaan punaisenkirjavia mattoja,
joita pitkin saatte kävellä. =P 

Jäätä ikkunassa

Nimittäin Laten auton tuulilasi oli jo aamulla raaputettava jäästä. =/ Kylmyys iski. Mie en ehtinyt tuoda niitä kaikkia pelakuita sisälle jotka oisin tahtonut talvettaa. Jo yksikin kylmä yö tekee niistä sellaiset, että tiputtavat kaikki lehdet sitten sisätiloissa ja käyvät talviunille. Mie kun oisin niitä vielä kukkivina katsellut. Ei auta kuin antaa ulos jääneiden olla siellä kukkimassa niin kauan kuin kukkivat. Pelastinhan mie sentäs yhden.

Sisällä remppakaaoksessa on hiukan ahdastakin multapurkeille. ^^ Olohuoneen takan päällä jo tämän kuun alussa ylösnostamani amaryllikset ovat miltei kuivuneet. Ketään ei tässä sekasortoisessa miljöössä häiritse tippaakaan multaiset, rönsyileväjuuriset isot sipulit pahvisten pizza-alustojen päällä takan pölyisellä harjalla. Yksi viime jouluksi plantagenista ostamani, se hehkuvanpunainen ama oli kyllä kuollut. =/ Se näytti jo maasta kaivaessani aika onnettomalta ja nyt se oli kuivunut aivan ontoksi, joten se odottaa ulkorappusilla tuossa yläkuvan sattuvalogoisessa paperikassissa viimeistä matkaansa...

Tällaisen erikoisennäköisen (joku kyllä on terälehtiään jo mutustellut) sievän pienen orvokin siirsin tontin rajoilta kukkapenkkiin. En muista viime kesänä tätä siinä kohdassa nähneeni, mutta jos se vaikka kuitenkin oli siellä piilossa, olemassa. Mistäs sen tietää. Jos se siis olisi monivuotinen...
Sillä sen löytöpaikalla on kyllä saattanut olla joskus ammoisna aikoina jopa kukkapenkki. Kultapiiskua, päivänkakkaraa, sinistä kellokukkaa, jota oli Soramäen-mummon kukkapenkissä jne, on nimittäin ilmaantunut sinne seutuville tänä kesänä. Toissakesänä edellinen asukki oli niittänyt kaiken kasvillisuuden siltä kohdin alas. Viime kesänä miekin vaan viikatoin siitä pois vihreyden, kun en tiennyt enkä nähnyt mtn kukkia.
Ajattelin nyt tän syksynä siirtää sinne lisää kukkia. Elvyttää sen vanhan kukkapenkin paikan jollain sinne sopivilla perennoilla. Siitä tontin osastahan ihan puuttuu tällä hetkellä kukat... ^^

Kukkien siemeniä on kuivumassa siellä täällä. Muunmuassa kaikissa kukkamaljakoissa, kukkien latvuksia ylösalaisin jotta niiden siemenet tippuisivat maljakoiden pohjille.

Mutta itse pääasiaan eli aulan lattiaan. Ah. Oltuani ensin päivän täältä muualla, sain sen loppuun villoitettua eilen illalla, Late laittoi loput tuet lastulevyille, ja me raahasimme lattialastulevyjä pois olohuoneesta, ulos sahattaviksi ja takaisin sisälle asennettaviksi ja Late asensi, ruuvasi, liimasi ja viimein riemuitsi. Se on siinä. Lattia. Tosin vielä lastulevyvaiheessa.
Mutta nyt lattian pitäisi olla lämmin.  
Villaa on paksusti ja betoni on poissa.
Toisin kuin siinä ennen oli...

Poikaset

Poikaset ilmaantuivat perjantaina illalla pimeässä kovan mekkalan siivittäminä pihaan. Hämmästyimme, kun Jake-esikoisen autoa ajoikin Miihkali ja Jake itse ajoi mustaan nahkapukuun ja komiaan kypärään sonnustautuneena sivuvaunullista moottoripyörää!

Joskus poikanen on kysynyt, mitä mieltä olisin jos hän hankkisi moottoripyörän ja mie olen ravistellut päätäni jotta ei, ei, olisin koko ajan hirveän huolissani jos hän sellaisella ajelisi. Ei sitten kertonut etukäteen miulle mitään suunnitelmistaan vaan jo viikko sitten Tampereelta pikkuveljen ja tämän tyttöystävän Satusen kanssa kävi etsimässä tällaista pyörää, ja nyt sitten Haminasta saakka kävi veikan kanssa hakemassa sellaisen. Voi että oli poikasella onnellinen ilme kun sai kypärän pois päästään. =)

Miihkalikin oli ajanut ihan yksinään autoa ensimmäisen kerran. Toinenkin tyytyväinen siis. Nälkäisiä onnellisia. Söivät, rupateltiin ja tehtiin toiselle peti varastoon. No okei, alakerran makuuhuoneeseen, joka on todellakin ihan selkeä tavaravarasto. Jake nukkui patjalla keittiön lattialla, ja kärpänenkin oli vielä untaan kiusannut.

Molemmat Muruset lauantaina auttelivat meitä remontin kanssa ja yhdessä nuo kaikki miehet saivat paljon uutta aikaan. Mie keskityin ruuanlaittoon ja kun sain miehet ruokittua menin nurmikonleikkuuseen. Kuva on otettu ruuan jälkeen jälkkärijätskillä pihalla istuskellessamme. Pitkäkoipinen Miihkali on istahtanut sivuvaunuun ja Jake tietenkin kuskin penkille. Pyörään mahtuisi vielä kolmaskin kuskin taakse omalle penkilleen. 

Iltapäivällä saunan jälkeen Jaken jo teki mieli lähteä ajelulle. Miihkali saisi ajella autolla edelleen. Mamiakin pojille tuli ikävä ja lähtivät sitten peräkanaa ajelemaan. Muutaman tunnin päästä siellä täällä ajeltuaan olivat Maman mökillä mutta ei siellä ollutkaan Mamaa paikalla. Ilmoittivat tekstiviestillä lähteneensä Jaken asunnolle yöksi.

Mie menen nukkumaan jo untenmaille väsähtäneen Laten viekkuun, kunnes herään heti kohta nukahtamisen jälkeen Jaken puheluun. Poika kertoo että tapahtui pieni onnettomuus ja miun hiukseni nousevat takuulla pystyyn jokaisen ihokarvan keralla kammopuistatuksien myötä! Mitä? Mitä on tapahtunut? Poika kertoo ihan rauhallisesti että jossain päin Herralaa tiessä olikin tosi jyrkkä mutka oikealle ja hän ajoi siinä ojaan, kaatui pyörällä, ja nyt ovat molemmat kädet, ja etenkin oikea käsi kipeänä ilmalennon jäljiltä. Eturengaskin meni ja sen he Miihkalin kanssa jo vaihtoivat. Etuhaarukka on nyt vinossa. Paikalle tuli kuulemma paikallisia asukkaita katsomaan onko kaikki kunnossa ja kertoivat samassa kohdassa kaadunneen jo aiemmin useita moottoripyöriä. 

Mie sydän pamppaillen kuuntelen ja mietin että no niin! Oi voi voi!!! Poika oli ajatellut jotta meidän lainaperäkärryllä saattaisi saada kuljetettua pyörän hänen pihaansa, mutta Late, jolle ojensin puhelimen, totesi ettei pyörä millään siihen minikärryyn mahtuisi. Mie suosittelin hinausautoa. Jake jäi pohtimaan mitä tehdä ja onneksi muisti kouluaikaisen kaverinsa joka harrastaa moottoripyöriä ja sai häneltä trailerkyydin pyörälleen. Sinne jäi sitten uusi pyörä varikolle.

Pojalla on nyt käsi paketissa...

Kaikkea sitä voikin sattua! Ei tuota kuvaa ottaessa voitu aavistaa että muutamia tunteja myöhemmin poikanen kolaroisi sillä ajokilla...

Onneksi oli enkeleitä matkassa. Ja pikkuveli.

Betonilattia on poissa!

 Nyt kuljetaan sitten jälleen metallitikkailla kerrosten väliä. 

 Kylmän komeron kylmä betonilattia eilen.

Late on jo aiemmin kesällä purkanut tuon vasemman
alakulman, jotta me, ja rak.tarkastaja nähtiin mitä alla on.
Siinä kohdassa oli tilapäisesti siitä asti vain puulevy päällä... 

 Sama lattia hieman myöhemmin kun olin heilutellut käsivarret sijoiltaan 

tuota painavaa työkalua. Tehon voimalla jaksaa... 

Mun vatsa jostain syystä tykkää teho-juomasta. 

Kait mie saan siitä niitä puuttuvia b-vitamiineja. 

Olin ansainnut pienen tauon, 

suklaa- ja kahvivitamiineja, vai mitä? =) 

Sitten mie meninkin huilaamaan ruohotrimmerin kanssa pihalle.

Kun Late saapui töistään hän jatkoi kylmän tilan raivaamista. 

Betonimurskan ja vanerilevyjen alta paljastui tämä bunkkeri, 

jossa ei ollut tipan tippaa minkäänlaisia eristeitä. 

Talon viemäriputki kulkee siellä omassa yksinäisyydessään. 

Hyvin paha maakellarin haju iski vastaan, kun vanerikannet avattiin, 

sillä tuosta bunkkerista ei ollut minkäänlaista ilmastointia muualle lattian alle. 

Laten ryhtyessä purkamaan harkkoja (niitä on pakko poistaa jotta päästään tekemään tilalle normaali rossipohja...) paljastui jälleen että sama remppaaja on ollut tässäkin kohtaa asialla kuin noissa muissakin "remonteissa", eli rempparoskat ja törky oli tungettu tässäkin tapauksessa lattian alle... Tämä on olohuoneen ja tuon komeron välistä lattian alustaa... Paikkaa, jonne ei missään tapauksessa olisi saanut jättää mitään orgaanista jätettä... Huoh.

Toisessa kuvassa näkyvä neliön tila tikkaiden alla, oli peitetty vain ohkaisella kovalevyllä. Se alla on purua, samoin kuin kuvassa vasemmalla sijaitsevan pesukonesyvennyksen allakin. Ilmankos oli kylmää talvella...

Osittain tämän puretun betonisen kylmän tilan kautta, muurattuna vasemmalle ylänurkkaan, harkkojen väliin, kulki myös pesukoneille vesijohto, joka niinikään jäätyi näinä kahtena täällä asuminamme talvina. No, nyt sen ymmärtää miksi, kun näki tämän eristämättömän kylmäkellarin...

Uutta lattiamateriaalia tämän purettavan tilan rossipohjaa varten on haettu 

olohuoneeseen odottelemaan. Jospa vaikka viikonloppuna saisimme 

siihen kunnollisen lämpöeristetyn lattian... 

Tästä jatketaan.

Yllätys!

 

♥

Ahkera ja ihanan idearikas Jovelan emäntä 

lähetti miulle tämän ihanan tunnustuksen.

Suuri sydämellinen kiitos siitä Jovelaan! 

Ja samoin,
miekin tykkään hirmusti siun blogistasi!

Tunnustuksen säännöt:

1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka tunnustuksen myönsi.
2. Anna tunnustus viidelle (5) suosikkiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.
3. Kopioi post it - lappu ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain post it - lapulla ja toivo, että omat lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

 ♥  

Tämän merkin annan eteenpäin viidelle seuraavalle:
Kapteenille,
Hannelelle, 
Sarin puutarhat,
Jarnalle Dust in the wind-blogiin,
sekä 
Omenankukalle.

Valoa näkyvissä

13.8. 2012 aulan kattoa jo pohjamaalattuna, 

puisilta rakennustelineiltä kuvattuna. 

Ilmastointiräppänän lopulliseen läpivientiin tarvitaan nostin, tai rakennustelineet talon ulkoseinälle. Tämä läpivienti piti helmikuussa ulkoseinäremppaporukan tehdä, mutta jättivät sen tekemättä...
Silloin olisi olleet kunnon tukevat metalliset rakennustelineet siinä seinällä valmiina... 

En laske tuota Hania pitkillä tikapuilla roikkumaan ulkoseinälle poran kanssa. 

Se olisi erittäin vaarallista! 

Meidän tikkaat eivät sitäpaitsi edes riitä pituudeltaan. 

Onneksi, sillä muuten tuo mies olisi jo kiivennyt sinne seinälle!

 Aulaa parven puolelta katseltuna. 

Lisää seinämaalia lukee kauppalapussa. 

Ja nyt puretaan nämä (ylemmässä kuvassa näkyvät) puutelineet että 

päästään takaisin alakerran lattiantasolle, 

hajottamaan pois se merkillinen betonilattia, 

joka kylmensi talvisin kovasti alakertaa.

Sen jälkeen käydään sisäseinien kimppuun.
Kyllä tää jouluksi valmistuu... 

PS: Alakuvan nurkka kuvattuna viime kuussa.

Kumpi väri?

Aluksi katselimme tänne muuttaessamme yläkerran pönttöuunia sillä silmällä, että se hilseillyt ja puoliksi mustunut rohjake saisi vaikka häipyä siitä tilaa viemästä. Joskus. Suunnittelimme jo kuinka heittelisimme sen peltiosat ja tiiliskivet alas yläkerran ikkunasta.
Viime talvinen nuohooja valaisi meille, jotta pönttis se varsinaisesti on meidän tönön varaava takka, mutta alakerran kaakelitakka puolestaan on vain avotakka, koska se on tekovaiheessaan kytketty hormiin väärin... =/

Niinpä. Todella. Yläkerrassa riittää yöksi lämpöä kovillakin pakkasilla jo puolitoista pesällistä puita. Uunin pinta on lämmin vielä aamusella. Alakerrassa saat mätkiä avotakkaan jopa 7 pesällistä puuta ennen kuin takan pinta lämpenee, tosin se haaltuu aamuun mennessä ja saat aloittaa lämmityksen alusta.  Kumpi siis on taloudellisempi?

Ehdimme ostaa jo uuden kamiinankin yläkertaan. Mutta sen voi asentaa makuuparven puolelle, jossa on ennenkin joskus ollut tulisija. Siellä on peltikin valmiina ja hormista näkyy selkeästi mistä se tulisija on ollut hormiin kytkettynä. Uuden kamiinan paikka tullee olemaan sitten siellä.

Mutta pönttöuuni-pönttis pitänee kunnostaa. Ensin korjata uunin sisustaa luukun yläpuolelta, josta on murtunut pois tulitiiliä. Tulilaastia ja tulitiiliä tilalle. Ulkoapäin vanhan maalin poisrapsutusta maalinpoistoaineella, pohjamaali alle ja uusi maali päälle sekä uusi väri myös uuninluukkuihin ja a vot, kohta meillä on päivitetty pönttis.

Maalikaupasta haimme muutamia meitä miellyttäneitä värimalleja joista osan, mm kermanvärisen ja ruskeansävyt, sekä kevyen liilahkon ja vaaleanpunervan poistimme jo pönttiksen kyljestä liian laimeina väreinä ja nyt jäi jäljelle vain punainen ja vihreä... =)

Mutta kumpi väri näistä olisi ok???? 

Kyselyn vastaukseksi tuli punainen. 
Koodi M419. 
Kiitos kaikille osallistujille! 

Lisää seiniä kumossa

Kun Late oli töissään niin me täällä pojan kanssa kahdestaan kaadettiin olohuoneen ja sen ex-kylmäkomeron välinen seinä. (Lue: poika purkasi ja mie kannoin roinaa pihalle). Siksi seinä pois jotta uudet rappuset yläkertaan saisi jotenkin järkevästi asennettua sitten, kun rappujen rakentamisen aika on.

Rappujen pitänee edelleen kiertää olohuoneen puolelta, mutta järkevämmin kuin edelliset rappuversiot. Poikanen poisti yläkerrastakin loput seinien puolipaneelit, että uudistettu osio ja vanhempi parvi olisivat yhtenäisemmän näköiset. Puolipaneelilla ei enää ole mitään merkitystä ainakaan lämmöneristeenä, jollainen se varmaankin ennen tuossa tilassa oli ollut olevinaan, koska itse vintin ulkoseinä on ollut onnettoman ohut ja yksinkertainen ennen helmikuun ulkoseinäremonttia. Nyt yläkerrankin seinissä on oikeasti eristettä. Ensi talvena ehkä täällä jopa hyvinkin tarkenemme.

Kylmän komeron betonilattia odottelee edelleen purkamistaan, rossipohjaansa ja samanlaista puulattiaa kuin muissakin alakerran huoneissa. Kipsilevyt komerotilan sisäseiniin on jo valmiiksi hankittu, sekä villaa äänieristeeksi kylpyhuoneen seinään, varsinkin pesukonesyvennykseen. Niitäkin pääsee asentelemaan sitten kun lattiakin on ok tai ainakin lastulevyvaiheessa ja rakennustelineet poissa. Telineet ovat vielä paikoillaan vaikka aulan katto onkin jo paklattu, massattu ja maalattu eläväksi pinnaltaan.

Aulan katon ja parven välinen yhdistävä kohta odottelee vielä piirustuksena tuossa Hani työpäydällä. Vuorokaudessa on ihan liian vähän tunteja.
Varsinkin kun kaikenmaailman rallit vievät miekkoselta keskittymiskyvyn rempan suhteen. =)
Ei vaan, hyvä että hänellä on jotakin muutakin ajateltavaa kuin tämän tönön korjaaminen. 

Poikanen palasi takaisin omiin leipätöihinsä. Sai onneksi eilen autonsakin korjaamolta. Meni poikaressukan kaikki kesälomasuunnitelmat uusiksi autonsa oikkuilun takia. Auttoi sitten meitä tuo poikakulta tässä rempassa autottomana ollessaan. Kiitollisia ollaan, hirmukovastipaljon kaikesta avusta!

Tässä eräänä iltana esikoinen valmisti lettutaikinaa, sekä miulle omaan gluteenitonta että heille tavallista ison kulhollisen, ja kokeilimme voiko pallogrillissä paistaa lettuja. Voi. Kyllä voi. Vanha valurautapaistinpannu grilliin ja eikun paistelemaan. Voilla tietenkin paisto ja päälle mansikkahilloa ja vaniljajäätelöä. =)