Iitat katossa ja muuta juttua

 Metsänantimia piirakkana. 

Olivat ne iitat katossa jo toissapäivänedellispäivänä, mutta en ole kerennyt päivittää tänne tätä asiaa. Muutaman päivän Late onkin ollut esikoisen autoremppa-apuna, kun nuo foortit välillä oikuttelevat, kaikin tavoin. Silti foortti on HYVÄ auto!
Saipahan mieskin hiukan taukoa taloremontista. =)
Eilisen iltana saivat foorttia sen verran kuntoon jotta tän iltan Jake lupasi olla meidän apunamme rempassa. Tai olisi siis kuulema ollut muutenkin. Ihana poika. ♥ 
Tosin esikoisen foortti sitten keksi itselleen ihan uuden vian eikä hievahtanut enää sijoiltaan ja tämäkin ilta meni miehiltä foortin parissa... 

Pitäisi nyt seuraavaksi asentaa Anselmia edellisen levyn päälle. Päädyt vielä odottelevat
Iitaa ja saavat ne levyt, kunhan keritään... 

Jo nyt on ihana tunne kun katon alustoista ei tuule asuintilaan
(kylmävintti osuudessa ne aukot ovat yhä auki)
eikä aurinkoisella säällä katto/yläkerta ole hehkuvan kuuma.
Ah. Edistystä. 

Hengityssuojain on niinku iso ja kuitenkin se kiristää... =P 

Mie ite olen saanut aikaiseksi vinttihuoneen seinän kadotuksen tässä yhtenä päivänä. Varustauduin kuvanmukaisella varustuksella, remppahanskoilla sotisopaa täydentäen, sorkkarauta sekä vasara kavereinani, ja kävin vintin seinän kimppuun josta jo yhden laudoituksen rappujen puolelta sekä purut seinän välistä, olimme roudaneet aikaisemmin pois.

Seinä huoneen puolelta ensin, 

paneelit poistettuina ja sähkojohdot irroitettuina...
Sähkörasiat turvaan ovenkamanaan kiinnitettyinä.
(Sitä ei vielä pureta.) 

 Kotvan heilumisen kuluttua maalatun lastulevyn alta 

paljastui tyttömäisen nätti ruusutapetti... 

♥ 

 Tapetin ruusujen sävy 

oli samaa 

kuin huoneen, 

(öh eikun parven) 

pönttöuunin maalipinta... 

♥ 

 Ruusuisen tapetin alta paljastui vielä useita tapetti-, 

kovalevy- ja pinkopahvikerroksia.
Mutta ei mitään lämmittävää ja eristävää,
vaikka kylmä vinttitila sekä
rappuset yläkertaan ovat sijaineet
alunperin seinän takana... 

Myöhemmin rappukäytävä oli mukamas 
eristetty mutta niin kus ootte nähneet kuvista 
niin ei se kovin hyvin ollut eristetty... 
Tuulella aina rapuissa ihan tuuli. 

 Kiskoin tavaraa irti seinästä kunnes jäljellä oli 40-luvun kunnon lautaa.
Kiskoin jo muovitkin oviaukosta koska kohta ei
olisi edes niin sanotusti oviaukkoa...

Koskapa... laudatkin sorkkaraudalla lähtivät ja tipahtivat alas ja ulos. 

Hieman loppuja puruja tipahti samalla pois. 

Nyt näkymä oli hetkessä näin valoisa rappukäytävässä. 

Parven olomuoto alkaa selkeentyä.
Tietokone siinä peitettynä odottaa,
että saan postattua tämän kaiken teille. =)


Siellä se oli seinän takana meidän työmaa.
Nyt on helppo liitoskohdista jatkaa remonttia... 

Tukevat nelkytluvun purkulaudat on talletettu 

uusiokäyttöä varten.
♥ 

Miun oikea olkapää vaan on kamalan kipiä 

eikä tunnu paranevan.

Se tarvitsisi varmaan kortisonipiikin... 
Se kipeytyi aluperin kun koitin
viikatteella niittää tuota paksua viidakkoa
jossa myyrät asustavat.
Ei miniviikate pystynyt leikkaamaan takkua,
vaan olkapää ainoastaan meni kipeäksi
ja se kipeytyi vielä sorkkaraudan heiluttelustakin.

Tarvittaisi ruohotrimmeri.
Kun kuntakaan ei viitsi leikata tien ojaa
tien puolelta niin siistittäisi sekin itse.
Oma apu paras apu. 

Eilen, 

oli hauska päivä Maman seurassa. =)  

♥  

  Ja elämäni ensimmäisen kerran 

mie raaskin ostaa mansikoita säilöön

peräti viiden kilon laatikollisen... 

Nam... 

♥  ♥ ♥ ♥ ♥ 

Oon näköjään ollut aina heinäkuussa(kin)
ihan rutiköyhä... 

Pakastimeen pistin. 

Putsasin ja viipaloin. 

Sokeroin hieman ja pussitin. 

Syötiin ensin esikoisen kanssa niitä nautiskellen. 

♥ 

 Mansikat.  

♥