31.7.2012

Telineiden ramppausta ylös ja alas


Vintti-aula hitaasti mutta vakaasti etenee kohti korjatumpaa ja vetämättömämpää lopputulosta. Hih, vetämätönhän on sellainen ihan väsynyt ja surkhia. Tässä tapauksessa se tarkoittaa ettei nurkista ja seinistä enää tuulisi sukkia vinoon. Mie olen Laten ollessa töissään leikellyt ylimääräisiä uretaaneja pois saumoista ja pakkeloinut niitä, ja jatkamaan pitäisi kohtapuoliin mennä jälleen. Anselmia puuttuu enää päädyistä. Anselmin päälle tulee vaalea maalipinta näin ensihätään luultavasti kuviotelalla maalattuna. Maalauskin pitäisi pian tehdä että telineitä saisi madallettua ja alempia seiniä saisi kunnostettua. Peltikaton melu ei enää ole niin hurja sateella, kuin ilman näitä katon eristeitä...


Toivottavasti myös kosteusvaurio-puuosat on nyt poissa seinistä. 
Ainakin talon tästä avatusta osasta. 



Väsyin siihen keittiön muovitukseen ja poistin ne tässä viime viikolla kun Late ja Jake nostelivat aulan kattoon noita eristelevyjä. Muovit olivat tiellä. Illalla kun olimme siivonneet jälleen päivän rempparoskat pois niin huomasin keittiössä seisoessani jotta aurinko paistaa sinne, minne se ei ole ennen paistanut. =D
Aurinko valaisi hohtavasti olohuoneen kautta entisen kylmän komeron seiniä ja lattiaa. Ja vesiputkien jakotukkia...

Tietty muovia olisi vielä tarvinut kun tuo lattiakohta puretaan. Betonipöly nääs... Täytyy yrittää eristää se alue jotenkin.

Muutamana hellepäivänä yläkerran makuuhuone, jossa yhä mitättömät eristeet, on kuumentunut niin kovin helteiseksi, että siellä on ollut hankalaa nukkua. Miun on tehnyt mieli tuoda patja tuohon aulan lattialle, jossa alakerran ilmalämpöpumpun viilentämä laattalattia olisi tuntunut varmaan miellyttävän viileältä. Mutta tuo hani ei tahtonut nukkumaan alakerran lattialle. En mie sit yksin... Vaikka oikkumasuni kanssa olen taas joutunutkin viettämään tyynyn kanssa vessanlattialla öisin muutaman tovin, joten olisi ihan sama vaikka nukkuisin tuossa aulassa.

Voi kun kuvat näyttävät niin rikotun näköisen tönön... Mutta kun kaikki korjattava on ikään kuin palapeliä tekisi väärään suuntaan. Jotta saa tuon purettavan lahon laudan pois, on purettava tuo nurkka tuosta ja jotta tämä viallisesti tehty rakenne tai entinen pilallinen eriste saataisiin korjattua, on purettava seinä pois, katto pois, jne jne jne...

Ystävälle juuri tänään kirjoitin: Telkkaohjelmissa remontit menee sujuvasti ja siististi ja sit ne on äkkiä ohi ja omistajat talutetaan silmät kii paikalle ja ne saa ihailla kaunista lopputulosta. ;D 

Miekin laitan välillä silmät kii
ja kuvittelen millainen aula ois jo valmiina...


Ja jos kotirouvat tykkäävät jotta rappujen siivoaminen on työlästä niin tässä erimerkkiä siitä, kuinka hankalaa on imuroida rakennustelineitä kerrosten välillä. Late imurin kanssa kiipeämässä vintille siivoamaan. Sen verran ollaan laiskistuttu että imuri jää sitten siivouksen päätteeksi joko ylös, jos sitä viimeksi siellä käytettiin, tai sitten alas, ja jatketaan seuraavana siivouskertana sitten siitä.

Vesiputket tulleevat jäätymään vielä ensi talvena, koska hölmösti ne on joku vetänyt kylmälle kuistin katolle kulkemaan osan matkaansa. (Toiseksi alimmassa kuvassa sininen ja punainen putki piiloutuvat kesken kaiken. Keittiön puoleltahan ne viime kesänä koteloitiin. )
Tässä vaiheessa ei ole putkiurakkaan enää varaa, joten putkien lopullinen korjaaminen menee ensi vuoden puolelle. Sähkömieskin olisi piakkoin kutsuttava paikalle. Uudet rappumateriaalitkin saadaan tilattua hieman tuonnempana. Tämä syö rahhoo tämä remontoiminen.

Ja vähän voimiakin. Tai aika paljon voimia...




29.7.2012

Kohta sunnuntairautakauppaan...


Uusin taas orvokkiruukut leikkaamalla kukat pieniksi tapeiksi ja ne siinä uudistuvat ja kohta kukkivat entistä komeammin. Mukaan eiliseen kesäkukkakimppuun eli alasleikattujen paremmannäköisten orvokkien sekaan pääsi tontin pohjoisrajalta tämä hauska valkoinen kukka, jonka nimeä en tiedä enkä ole sitä koskaan ennen edes nähnyt...




Anselmi-levy tekee vintin seinät ihan asuttavan näköisiksi. At last. =)
Uretaanivaahtopullot vaan pääsivät eilen loppumaan ja siksi urakka jäi hiukka kesken, mutta puoliltapäivin aukeaa lähimarketti josta saadaan uusia vaahtopulloja. Homma jatkukoon siis tänään iltapäivällä, uusin voimin. Sadesäässä. Silloin onkin mukavaa olla töissä sisätiloissa. Helteellä peltikaton alla ei olekaan kovin muikea olo. Laitella lasivillaa rakosiin ja hengitellä pölyä suojaimesta huolimatta, hiusten ja vaatteiden hiotessa ihoon kiinni. Villoittamisesta ei tosiaan taida tulla miun ammattiani, kyllä se niin henkeen ja keuhkoihin käyvää hommaa on.

Täytyykin viedä Pef-mittari ja tulokset takaisin tk:een. Täällä kunnassa kun ei saa mittaria omaksi. Hiukan hirvittää, kuka muu oli jo puhallellut mittarin putkeen. Avaava lääke, jonka hiljattain sain, nosti tuloksia ja vointia kovasti. Tulehdusta parantavan toisen inhalaattorin lisäksi nämä kaksi lääkettä tekevät hyvää miun nyt jo kovia kokeneille keuhkoilleni.

Kiitos muuten käsityöntaitaja Tilkkukoiralle, joka piipahti yhtenä iltana kurkistamassa pika-pikaa meidän tönöämme, kesken koiranäyttelynsä, pikku koiransa kera. =)

Viime yönä oli hirmuinen ukkosenilma ja mie hiivin alakertaan vessassa käydäkseni mutta en meinanut uskaltaa kiivetä rakennustelineitä pitkin takaisin yläkertaan koska ukkonen ja salamat iskivät niin hirmuisella metelillä ja vauhdilla ja jonnekin ihan lähelle iskikin salama, ihan selkeesti. Lähinnä minuu pelotti se avoinna oleva sähkömittari tuolla vintin seinän yläosassa, päädyssä... Sen ohi olisi pakko hiipiä. Täytynee myöntää että aika nopeasti kiipesin telineitä pitkin pimeässä yössä, toivoen ettei sillä hetkellä salamoisi kun ohitan mittarin. Pääsin ohi salamoimattomalla hetkellä ja onneksi Hanikin heräsi ja loi turvaa olemassaolollaan tänä myrskyisenä yönä.


Kakkuva kakkuva







Tykkään leipoa kakkuja. Vaikka ne eivät olekaan kovin nättejä. 
Aina ovat kaupaksi menneet. Paitsi nyt yhdestä näistä on vielä puolet jääkaapissa...

Mama-ihanainen antoi miulle muutes
silikonisen kuivakakkuvuoan lahjaksi tässä hiljattain. 
Jospa vaikka ensi viikonloppuna kokeilisi 
esimerkiksi sitruuna- tai tiikerikakkua
silikonivuokaan paistettuna. =)


25.7.2012

Iitat katossa ja muuta juttua


 Metsänantimia piirakkana. 

Olivat ne iitat katossa jo toissapäivänedellispäivänä, mutta en ole kerennyt päivittää tänne tätä asiaa. Muutaman päivän Late onkin ollut esikoisen autoremppa-apuna, kun nuo foortit välillä oikuttelevat, kaikin tavoin. Silti foortti on HYVÄ auto!
Saipahan mieskin hiukan taukoa taloremontista. =)
Eilisen iltana saivat foorttia sen verran kuntoon jotta tän iltan Jake lupasi olla meidän apunamme rempassa. Tai olisi siis kuulema ollut muutenkin. Ihana poika. ♥ 
Tosin esikoisen foortti sitten keksi itselleen ihan uuden vian eikä hievahtanut enää sijoiltaan ja tämäkin ilta meni miehiltä foortin parissa... 

Pitäisi nyt seuraavaksi asentaa Anselmia edellisen levyn päälle. Päädyt vielä odottelevat
Iitaa ja saavat ne levyt, kunhan keritään... 
Jo nyt on ihana tunne kun katon alustoista ei tuule asuintilaan
(kylmävintti osuudessa ne aukot ovat yhä auki)
eikä aurinkoisella säällä katto/yläkerta ole hehkuvan kuuma.
Ah. Edistystä. 


Hengityssuojain on niinku iso ja kuitenkin se kiristää... =P 

Mie ite olen saanut aikaiseksi vinttihuoneen seinän kadotuksen tässä yhtenä päivänä. Varustauduin kuvanmukaisella varustuksella, remppahanskoilla sotisopaa täydentäen, sorkkarauta sekä vasara kavereinani, ja kävin vintin seinän kimppuun josta jo yhden laudoituksen rappujen puolelta sekä purut seinän välistä, olimme roudaneet aikaisemmin pois.


Seinä huoneen puolelta ensin, 
paneelit poistettuina ja sähkojohdot irroitettuina...
Sähkörasiat turvaan ovenkamanaan kiinnitettyinä.
(Sitä ei vielä pureta.) 


 Kotvan heilumisen kuluttua maalatun lastulevyn alta 
paljastui tyttömäisen nätti ruusutapetti... 
♥ 



 Tapetin ruusujen sävy 
oli samaa 
kuin huoneen, 
(öh eikun parven) 
pönttöuunin maalipinta... 
♥ 

 Ruusuisen tapetin alta paljastui vielä useita tapetti-, 
kovalevy- ja pinkopahvikerroksia.
Mutta ei mitään lämmittävää ja eristävää,
vaikka kylmä vinttitila sekä
rappuset yläkertaan ovat sijaineet
alunperin seinän takana... 

Myöhemmin rappukäytävä oli mukamas 
eristetty mutta niin kus ootte nähneet kuvista 
niin ei se kovin hyvin ollut eristetty... 
Tuulella aina rapuissa ihan tuuli. 


 Kiskoin tavaraa irti seinästä kunnes jäljellä oli 40-luvun kunnon lautaa.
Kiskoin jo muovitkin oviaukosta koska kohta ei
olisi edes niin sanotusti oviaukkoa...




Koskapa... laudatkin sorkkaraudalla lähtivät ja tipahtivat alas ja ulos. 
Hieman loppuja puruja tipahti samalla pois. 

Nyt näkymä oli hetkessä näin valoisa rappukäytävässä. 
Parven olomuoto alkaa selkeentyä.
Tietokone siinä peitettynä odottaa,
että saan postattua tämän kaiken teille. =)


Siellä se oli seinän takana meidän työmaa.
Nyt on helppo liitoskohdista jatkaa remonttia... 

Tukevat nelkytluvun purkulaudat on talletettu 
uusiokäyttöä varten.
♥ 

Miun oikea olkapää vaan on kamalan kipiä 
eikä tunnu paranevan.
Se tarvitsisi varmaan kortisonipiikin... 
Se kipeytyi aluperin kun koitin
viikatteella niittää tuota paksua viidakkoa
jossa myyrät asustavat.
Ei miniviikate pystynyt leikkaamaan takkua,
vaan olkapää ainoastaan meni kipeäksi
ja se kipeytyi vielä sorkkaraudan heiluttelustakin.

Tarvittaisi ruohotrimmeri.
Kun kuntakaan ei viitsi leikata tien ojaa
tien puolelta niin siistittäisi sekin itse.
Oma apu paras apu. 





Eilen, 
oli hauska päivä Maman seurassa. =)  
♥  

  Ja elämäni ensimmäisen kerran 
mie raaskin ostaa mansikoita säilöön
peräti viiden kilon laatikollisen... 
Nam... 
♥  ♥ 

Oon näköjään ollut aina heinäkuussa(kin)
ihan rutiköyhä... 


Pakastimeen pistin. 
Putsasin ja viipaloin. 
Sokeroin hieman ja pussitin. 
Syötiin ensin esikoisen kanssa niitä nautiskellen. 
♥ 


 Mansikat.  
♥ 










21.7.2012

Iitaa vintille



Late asensi Vintti-Iitaa helteisen kuumaan (kuin pätsi) aulan kattoon ja seinämiin. Purimme loput ongelmakohdat pois ja tavallista villaakin on seinien reikiin laitettu. Uretaanivaahtopulloja on tyhjentynyt keollinen. Kuvassa "kävelysiltamme" ylin kerros. Ylimääräinen vaahto on leikkaamatta levyjen saumoista vielä siistiksi. Tuohon päälle tulee Anselmia. Tai Wilhelmiä. Mie en tasan tiedä mitä tää meidän levy on koska nuo molemmat nimet lukevat levyjen päällä. Jos se on Anselmi-Wilhelmiä? Tai toisinpäin? Von Wilhelmi-Anselmi, talomme suojelija.

Mutta heti peltikatto lakkasi niin hirmuisesti hohkaamasta kuumuutta sisätiloihin kun tuo kerros paksua eristettä oli saatu paikoilleen. Se sama pitää sitten pakkasilla kylmän ulkopuolella. Hyvä. Ei tuule enää sisälle tönöön sisärappusten kohdalta niin että villasukatkin pyörii jaloissa... 

Ja jota jaksaisimme, on syöty välillä pottuja ja naudanliha-punaviinikastiketta ja oman kasvarin salaattia muilla höystöillä. Nätiltä lautaselta. Tai siis kahdelta, eikun kolmelta. Jälkkäriksi oli eilen leipomaani suklaa-punajuurimutakakkua kermavaahdolla ja mansikoilla. Jotta tulis parempi mieli.

Esikoinen, joka käväisi jelppimässä meitä, piti mutakakusta, mutta tuo mies totesi oman annoksensa syötyään, ettei toisen kerran sitä tarvitse leipoa. Noh, kokeiltu on. Kyllä mie huomasin että hänkin sitä otti sitten illemmalla toisenkin lautasellisen... =)
Loput punajuuripussillisesta (punajuuria oli vain muovipusseissa kaupassa, ei lainkaan irtomyynnissä, tosin se juures nahistuu aika pian jos se on ilman kanssa tekemisissä) valmistin säilötyiksi punajuuriksi, ne kun ovat suurta herkkua vaikkapa makkarakastikkeen kanssa. =)

Nurmikko karjuu jo ruohonleikkuuta mutta en tänään jaksanut ajaa sitä. Miun olkapäät on ihan kipiät, kuin irrallaan. Kai se on tuo apinamainen kiikkuminen noilla kiipeilytelineillä joka on venyttänyt olkapäät irrallisen oloiseksi? Vai apulaisena olo? Tiedä häntä.



PS:
Se SPU eristelevy joka Vintti-Iitan päälle asennetaan on nimeltään Anselmi. =)
Olen nyt tarkistanut asian.

Mitä uutta?





Edellisen postauksen eteiskuviin tuli jo muutosta. Mies töistä tullessaan irrotti torstaina kattolampun, jota mie en ollut uskaltanut irrottaa, kiskoi pois loput paneelit, sai alaslasketun katon kehikon hajotettua ja mie viskoin pihalle sitä kaikkea rotan pissimää ja kak... puuta ja lasivillaa, oikein sitä ärtsyä joka saa heti käsivarret kutisemaan ja kihisemään... Villan seassa oli lisäksi muutama iso rotanpesä ja sitä ihteään tipahteli koko ajan alas lattialle niin että koko lattia oli kohta kuin suklaarakeilla kuorrutettu! Yih!





Tässä kuvaa pikkueteisen ja varsinaisen eteisen seinästä, oviaukon yläpuolelta. Tästä saa aika hyvin käsityksen siit, mitä me ollaan jouduttu purkamaan tässä tönössä pois.

Jaken tuomat hengityssuojaimet venttileillä olivat tässäkin tosi tarpeeseen, koska kaikki tuo pölisi taas kovin hirmuisesti. Ei olla laskettu kuinka monta hengityssuojainta on mennyt, mutta paljon niitä on virattomaksi tehty. Tätä ei kukaan halua hengitysteihinsä. Nimimerkki: keuhkot vinkuvat kyllä nytkin. 






Lopulta tuli näkyviin tuo alkuperäinen sisäkatto, vaalealla maalilla maalattuna. Kahdella seinämällä on kattolistakin paikoillaan... =)
Tuo katto me pyritään säilyttämään.
Pala vanhaa tapettiakin tuli esiin... Kattoa oli tästä kohtaa laskettu alas sellaiset kolmekymmentä senttiä.


Sähkärit ovat aina siis olleet samanlaisia? 
Jos tekee merkin tuohon niin reikä ja johto ilmestyy ihan toiseen paikkaan. 

Vähän niin kuin näiden nykyistenkin sähkärien kanssa... 
Ainakin pistorasia ja valokatkaisijat asennetaan vinoon 
tai kytkimet toimivat väärinpäin... 


Aulaa siistittynä. 
Nyt yläosassa on jo vintti-Iitaa... 

Homma jatkuu... 

Meen miehen avuksi. 

19.7.2012

Piipahdus pihalla


 Malvat kuuluisivat kasvaa noin 70 senttisiksi. 
Mutku nää on yli 170 cm... =) 

PS: Päivitys 21.7. ne ovat jo kaksimetrisiä. =) 

 Lisää malvoja. 
Ja vähän pyöreitä kiviäkin... 
♥ 

 Purettavan piharakennuksen seinän takana on suojainen paikka... 
♥ 

 
♥  Salkoruusu ihanainen  
 raottelee jo nuppujaan. 
Niitäkin oon puolitoista vuotta ootellu, 
jos aikaa alkaa laskemaan siitä kun oon niiden 
siemenpussukkaa pidelly sormissani ja 
multapurkkeja alkanut vuosi sitten keväällä 
yläkertaan vipuilla... =) 
♥ 

 Salkoruusuja (etualalla vasemmalla) helmikuussa kovasti 
seinäremonttimiehet "lannoittivat". Samasta syystä emme 
käytä noita vieressään liiloina kukkivia mäkimeirameitakaan kokkauksessa... 
Onneksi niitä kasvaa muuallakin.

♥  Maman antama pelakuukori. ♥ 
Taustalla babypioni ja
anemonioita joiden kukkia oottelen kovin... 
Toivottavasti ehtivät. 
Osin niiden mukulat kesäalesta...  

 Ensimmäinen kukka keijunmekossa. 
♥ 
Nämä hiukan viivästyivät,
kun taimet kärsivät keväällä hieman kylmästä...


 Tämän kukan nimen voisi joku ystävällisesti kertoa miulle... 
Niitäkin kasvaa Mama-lahjoituksena tässä pihassa nyt. =) 

 Tämän kesän sormustinkukan väri oli valkoinen. 
♥ 

 Ja ihan yllättäin kun kaivelin toista,
villiintynyttä mäkimeiramipaikkaa, 
huomasin jouluruusuni ♥  olevan nupulla.
Talvella myyrät olivat popsineet
tämän miltein kaiken poskiinsa.
Onni että jotain pelastui. =) 

 Laventeleitakin on parissa paikassa. 
Tuntuvat tykkäävän savimaasta... 

 Siemenistä kylvetyt, viime kesästä vahvistuneet
siperianpallo-ohdakkeen kukkapallot 
kurkottavat kuin mikrofonit 
kohti piharakennusta...

 Päivänhattu? 
Kohta sen hattu saa lisuketta. 
Toinen on vielä vasta nuppunen. 


 Maman mökiltä saatua rohtoraunioyrttiä. 
Tämä aiheuttaa monille allergisia reaktioita 
joten käsitelkää sitä paksut hanskat käsissä. 

Mie tahtoisin tämän leviävän niille maakumpareille, 
joita olemme muodostaneet mm talon alta kaivetusta 
ylimääräisestä maa-aineksesta tontin yhdelle rajalle. 





 Sisällä talossa aula laajenee
Piti katsoa missä johdot ja vesiputket tuosta kohdin menevät. 
Isoja rotanjätöksiä tipahteli päin näköä, 
kun eilen noita kattopaneeleja kiskoin irti. 
Samanlaisia oli viime kesänä keittiön välikatossa. 
Voin kuvitella millaista mekkalaa ne 
otukset ovatkaan täällä tönössä pitäneet. 

Ilmankos niitä kissoja on 
täällä tarvittu... 

Yläkerran parven seinältä poistui mäntypaneeleja, 
uutta oviaukkoa odotellessa... 
Ylemmän kuvan vasemmasta aukkopaikasta 
tiputtelin laudat alas. 
Tuo seinä puretaan jakkas 
aula muuten on äänen- 
ja lämmöneristävämpi. 
Muuten tuntuisi kuin asuisi teltassa. 
-Tai siis nyt jo tuntuu siltä 
kun aamut ovat tosi viileitä.

Late puolestaan on asentanut jo ekan 
palasen Vintti-Iitaa aulan seinään. 
Testaukseksi. 

Uretaania joutunee ostamaan 
mooooonta purkkia, 
ennen kuin eristelevyt ovat seinissä 
ja katossa... 


16.7.2012

Sadepäivän melankolisuutta




Jos talosta puuttuu tuulenmentäviä palasia, voi tuuli tulla ja mennä mielensä mukaan. Minulla palelee olkapäitä ja varpaita kun tuuli vaeltelee meidän kämpässä ja kurkistelee kaikkea. Utelias on se... 


Toivoin sadetta, mutta en muistaakseni moneksi peräkkäiseksi päiväksi enkä yhtäjaksoiseksi rummutukseksi peltikatolle. Vesitynnyrit ovat olleet täysiä jo monta päivää sitten eikä tätä lisää satavaa saa talletettua mitenkään minnekään. Mitä tuhlausta, kun sitä taas kuumina helottavina hellepäivinä kaivattaisi. Vettä...


Joku tilasi minulta iloisen syntymäpäivärunon mutta miun ajatukset kieltäytyivät iloisuudesta ja murehtivat vaan... enimmäkseen tätä tönöä ja montaa muuta juttua. Ei se onnaa. Nyt mää tiedän, miksi se kukko ei käskien laula. Sitäpaitsi jos suree toistenkin suruja, ei omaankaan mieleen tule paljoa iloisia asioita. Huoh.

Emmie ole vahva. Emmie mee minkään harmaiden kivien läpi. En edes pinkkien malvankukkien. MIe olen väsy... Tarviin villasukat, villatakin, tyynyn, hyvän kirjan, palan suklaata ja kohta olen kuin toinen nainen...






15.7.2012

Voisiko talon repiminen olla harrastus?




Päiväkirjamerkintöjä viime päiviltä: 




Keskiviikkona 11.7. Puiset rakennustelineet valmistuvat kuiluun. Eikäkun aulaan... Mie auttelen ja Late sahaa mittaansa & ruuvaa toistasataa ruuvia siihen kolossaaliseen rakennelmaan. Ruuvinväännin on välillä kovilla ja lakkaa pelittämästä. Vaikeaa niitä pitkiä ruuveja olisi käsinkin aika tuoreisiin lankkuihin ruuvata... Onneksi ruuvinväännin alkaa toimia toisella akulla ja se toinenkin akku uudelleen ladattuna pelittää, ettei hyvä työvire pääse lopahtamaan. 



Ensimmäinen kapuaminen ylös telineitä pitkin jännittää. 
Tässä seistään ensimmäisellä tasanteella. 
Villasukat jalassa tietenkin 
-ettei mee tikkuja jalkapohjiin.

Toisen tasanteen jälkeen on vielä kolmannet "raput" sekä ylin taso, joka on kaikkein suurin. 

Alastulo on vaikeampaa. 
Ota kiinni mistä saat... 
Lievä etunoja ja askellus takaperin ovat ainoa oikea turvallinen tyylisuunta. 






Torstaina 12.7. 
Lisää taloa revitty. Viety kaatikselle iso puukuorma sekä purua, lasivillaa, (käsivarsia raapien). Kaatiksella oli ihan Sami Saikkosen näköinen mies, joka tyhjensi omaa puukuormaansa verkkaisesti kuin filosofi yhtaikaa puujätteisiin. Me viskelimme Hanin kanssa tottumuksella oman kuormamme nopeasti, melkein kilpaa, korkeaksi käyneeseen puuainesvuoreen, ja mies jäi oman kuormansa ääreen lähtiessämme. Me pujottelemme sen lainapeekärryn pressunkin aina kilpaa omilta puoliltamme. Mie voitan usein, eli olen naruni kanssa siellä kärryn perälaudan keskikohdassa ensimmäisenä. Hani väittää että mää huijaan! No ihan vähän vaan jää epämääräisiä pressun reikäisiä kohtia käymättä läpi.=) 


Kun toimme sekajätesäkkikuorman kohtapuoliin puukuorman jälkeen kaatikselle, oli sama mies vieläkin paikalla, metallijätesäiliöiden luona kippaamassa sinne jotakin. Se vilkaisi meitä kun jälleen isoissa kaarissa heittelimme omat säkkimme korkeaan lavaan. Ja kilpaa pujottelemaan taas narut pressuun ja mie hävisin! =)


Iltapäivällä piipahdettu Lahden Plantagenissa. Hani osti ihanan puistonpenkin pihalle. <3 
Illalla saunan kuumenemista odotellessa mies kokoaa kanssani penkin. 
On koeistuttukin. Asetettu ruusupensaiden eteen arvoiseensa seuraan tuo ihana penkki. <3 

Koetin kysellä tosin ensin naapurivarikon pihassa vuoden verran lojunutta puistonpenkkiä, voisiko sen ostaa. 
-Ei, tuli lyhyt vastaus kahden miehen suusta. 
-Se pitäis korjata. Se menee takaisin yhteen paikkaan. 
-Olisin vaikka kahvipaketin hinnalla sen ostanu teiltä, mie vaisuna jatkoin. 
-Mutta ei sitten...  
En sitten kysynyt niitä aikomaani kahta nurkissaan kumollaan lojuvaa vesitynnyriäkään, joita tuuli heiluttelee siinä samassa pihassa ees sun taas. 
-Enkä sitä hallinsa seinää vasten nojaavaa Singerin jalkaa, josta saisi muokattua vaikka puutarhapöydän...  
Pihan kaksi miestä käänsi selkänsä miulle. Harmittelin ettei vaikka Mamani ollut paikalla miun puolestani asiaa kysymässä koska hän saa aina ihmiset avautumaan, juttelemaan ja hymyilemään, suorastaan nauraa höröttämään. =) Miulla ei ole samaa taitoa. Olen esiintymiskammoinen. =) 
Olipa hyvä etten ollut ottanut sitä kahvipakettia kaapista mukaani kun menin tontin rajalle huutelemaan. Ois ollunna vieläkin nolompaa. Kaffeepuketti-ehdotus oli Hanin, kun hänhän se siitä penkistäkin alunperin innostui. Sellainen kuulemma sopis pikku pihallemme. =) 



Vaan nyt meillä on ihan ikioma puistonpenkki. 
Kiitos Hanin! 




Perjantaina 13.7. 
Talon repimistä jatkettu. Ollaan nyt yläkerran päätyseinässä, kattopeltien alla, sekä sen ensimmäisen parven seinän kimpussa. Paneelit pois, villat pois, purut pois... Purua 40-luvun seinän sisältä on säkitetty kahdeksisen säkillistä, purun väkisin levähtäessä ympäriinsä. Kovasti tupakalle haisevia seinälautoja löytyi seinistä mäntypaneelien takaa. Sitkeästi se tupakan haju jää kiinni. 

Samaa löyhähdystä tunkee nenään kun purkaa olohuoneen paksua vanhaa lastulevyä seinästä pois. Lastulevy ei suostu irtoamaan kiltisti seinästä vaan murentuu pieniksi, puolen kämmenen kokoisiksi palasiksi. Ärsyttäviksi. Purettavan täytyisi sillailla heposti hajota, kuin amerikkalaisissa sarjoissa, joissa laitetaan kämppä uusiksi ja puretaan vanha pois, viikossa. 


Ei silti, mie usein itkeä tirautan kun katson vaikkapa Hurja remontti-ohjelmaa. 
Siinä monesti on niin koskettavia ihmiskohtaloita... On onni että heitä autetaan.
Olisipa Suomessakin tuollainen järjestö, joka oikeasti auttaisi hädässä olevia ihmisiä... 
Tässä maassa tuntuu, että vain oma napa on tärkeä. Ehkä suuresta rahasta esim järjestöt pulaan joutuneita perheitä auttavat, (esim hometapaukset) mutta huom, vain jos he itse siitä hyötyvät... =( 



Asiasta kattoon: peltikaton aluskate oli kiinni lasivilloissa, kastuneen pahvin kera. Villojen edessä oli muovia ja sen edessä mäntypaneeleita jotka eivät oikeastaan olleet millään kiinni... Vain ihme piti ne katossa. Jotkut rakennelmat tuntuivat loppujen lopuksi heiluvan korkealla vain suurinpiirtein yhden pitkän naulan varassa: ne villojen tukilaudat, mäntypaneelit, jne kaikki killuivat yhden langan varassa... Huh huh, hurjaa rakentamista ollut edellisellä remppajaalla. 
-Viimeistelynaulainta heppu oli kyllä kovasti käytellyt paneelien kanssa. Joissakin kohdin oli naulailtu ihan vaan naulailun innosta. 

Harmi muutes, että yläkerran päädyistä poistettiin ne salmiakkiruutu-ikkunaruudut. (Näkyy tuossa ylemmässä kuvassa  tuulensuojalevyn peittämänä ikkunan haamu ja se on jo helmikuisten remppamiesten kädenjälkeä.) Mutta uudistetut ikkunat niiden lahojen tilalle olisivat maksaneet ihan liikaa. Kaikkihan tämä on jo liikaa. Eihän tässä tönössä pitänyt olla kuin pientä pintaremonttia... 








Lauantaina 14.7. 
Tänään lepuutan (huoh) keuhkojani, kun mies meni ralleihin. Yöllä ulkona oli vaan 12 astetta lämmintä, ja sisällä tönössä ei paljoakaan enempi. Odotellaan jotta vintti-iitat saapuvat että saadaan seiniä kuntoon. Edessä on kuitenkin vielä tuon yhden betonilattian repiminen seinien jälkeen. Toivottavasti ei mee kovin myöhäiseen syksyyn. Tämä kova tuuli tuntuu huuhtovan kämppää. Toivottavasti se huuhtoo homebakteeritkin tiehensä...


Vaellan yöllä masukivuissani alakertaan nukkumaan muoveilla suljettuun makkariin. Crohn inhoaa stressiä... Nostelen tavaroita pois patjakasan päältä, löydän lempi-ruusu-vilttini ja pari tyynyä, toinen Nunnukalla ja toinen Jakella käytössä ollut, ja laitan ne tyynykseni. Koska on lauantai, menee vähemmän autoja tiellä ja mie nukahdan... Kunnes mies saapuu alakertaan kukonlaulun aikaan keittelemään kahvia ja etsii minutkin esille, ihmetellen miksi mie oon taas kadonnut, en parvekkeelle nukkumaan, vaan suorastaan huonekaluvarastoon. Masu. Yksi sana riittää. Joskus vaan yksi huokaus ja mies tietää että taas se kiusaa... 


Harmi että tönö on tässä kunnossa ja yksi huone ON varastona, kun esikoinen joutui valmistuttuaan nyt juuri muuttamaan pois opiskelijakämpästään ja on ilman asuntoa!! Tilapäisesti olisimme voineet hänet majoittaa tänne, JOS se huone ei olisi nyt ihan varastona tosiaan...! Nyt hän on tilapäisesti majoitettuna Maman luokse. Kiltti-ihana-Mama! ♥♥ Ja Pikkuveli auttoi muuttotavaroidensa kanssa. Kiltti-Pikkuveikka! ♥♥




Kunpa Lahdessa olisi vapaana tilava yksiö 
tai pienehkö kaksio vuokrattavana!!!  
Miekin voin toimia välittäjänä jos sellaisia löytyy! 





Maanantaina 9.7. kylvetyistä perennoista itää jo suurin osa. 

Kohta kuvan oton jälkeen alkoi sade..

Puuhailen jo aikaisin aamulla kasvihuoneessa, kerään pakastettavaksi persiljaa, basilikaa ja kaikki tillit. Karsin tomaattien ylimääräisiä lehtiä ja latvon ne, varkaatkin saavat kyytiä. Karsin suorastaan liikaakin kun mielessäni on yksi edellis-iltainen puhelu. 
Miten voisin sanoa eräälle  sydäntärkeälle  ihmiselle, että hän on tekemässä täydellistä erehdystä!!!? -Pettureihin kun ei ole luottamista... 



 

Viime kesänä keräämistäni orvokkien siemenistä 
syntyi söpöjä miniorvokkeja sinne tänne... 




15.7.2012 Sunnuntaina 
Viiden aikaan yöllinen vaellus masun kanssa, jälleen. Hätistän pihalta pois harakat. Nekin kaivelevat pionipenkkiä niin kuin ne kolme variksenpoikastakin! Täytyy hommata sellainen kumikäärme pionipenkin viereen, jotta linnut eivät tulisi kaivelemaan sitä. Suurimman osan anemonioistakin ne mokomat ovat kaivaneet pois niin etteivät edes kukkimaan ehtineet. Orvokeista ne rontit syövät kukat... Söisvät vaikka kaikki keltaiset kukat, mutta ei, ne syövät siniset ja liilat orvokit... Mrr... 


Ulkona on viiden maissa vain 11 astetta (!!!???) lämmintä. Sisällä on koleaa. Avaan hiljaa keittiön kamiinan pellin ja laittelen tulta uuniin. Kamiina alkaa pian lämmittää keittiötä joka on yhä muovein eristetty muusta huushollista. Istun kirjoittelemaan keittiön pöydän äärelle kannettavalla omia juttujani, kiskon villasukat välillä jalkaani, laitan pökköä kamiinaan, juon teetä, hätistä pihasta harakoita... kunnes Hani herää ja saapuu keittämään pannukahvia. Viimeinen lomapäivä toisella. 


Tää ei ole mitään varsinaista lomaa ollut hälle päivääkään kun ihan selkänsä on kipeäksi tässä rehkimisessä saanut. Mietimme mustikkametsään menoa, jotta edes piirakkamarjat... Mutta tällä seudulla uhataan vesisadetta säätiedoissa. Samoin Lahteen. Suunnittelemme silti sunnuntain kauppamatkaa Lahteen.  


Päivän kauppalappu: 

Jätesäkkejä 
Käärme 
Mafiakirja 
Kumihanskat 
Puhdistuainetta 


=D 


Kaikkeen on ihan looginen selitys, vaikka ensin omaa hullunkurista kauppalappuani lukiessani purskahdin itse nauruun. =) 

Jätesäkkejä tarvitaan kun lisää purua puretaan siitä viimosesta väliseinästä. Käärme oli se kuminen, kukkiensyöjälintujen pelokkeeksi, kumihanskat nokkostenpoistoon pihalta, pesuainetta tarvitaan pyykkeihin, ja mafiakirja oli Hanin nimpparilahjatoivekirja. =) 
Se on nyt ilmestynyt ja noudettavissa. 

-Jospa hän vaikka ensi talvena ehtisi lukea kirjojakin...


Ja otsikkoon lisäyksenä sen verran, että ei me tätä harrastukseksi välttämättä aluksi haluttu. Harrastukset vaan tuppaavat joskus riistäytymään käsistä.






JK: 

Kirjakaupat eivät olleet auki ollenkaan sunnuntaina ja parista tavaratalosta oli poistettu kokonaan kirjaosasto, niin kuin Lahden Sokoksesta ja Anttilasta. Kirjoina niissä oli enää muutama pehmytkantinen pokkari... 
Mutta kumikärmes on jo paikoillaan ja pihassa ei ole sen ilmestymisen jälkeen vieraillut variksia eikä harakoita. 
Muutkin linnut ovat päästelleet jänniä varoitushuutoja. Mie menen siirtämään kumikärmeksen paikkaa, jotteivät linnut luule sitä ihan leluksi. =P