♥♥♥
Nyt on koko sisarussarja lakitettu!
Keittiön ikkunan ruukkurivi...
Mutta kamala, kun tönössä kaikki heräsivät samaan aikaan kun mie keräsin kukkia, palovaroittimen hurjaan kiljuntaan! Uunissa paukkuva rypsiöljyinen possunkylki sai aikaan hälyn ja käry oli sen mukainen, uunin menessä sellaiseen kuntoon ettei sillä voitu mitään vieraspöydän karjalanpiirakoita lämmittää!! Huoh. Ei muuta kuin tuulettamaan tönöä... Joskus siis lähinaapureista olisi hyötyä. Voisi kysyä jotta saisko teidän uunissa lämmittää nää piiraat. Mutko meillä ei oikeastaan ole fyysisiä naapureita.
Tarjolla oli Maman valtava, ihana, mahtava voileipäkakku, josta suurkiitos Mamalle, ja miun tekemä täyskäri, kuivaa kakkua sekä pullaa ja muutamaa lajia piparia ja Maman tuomaa perunasalaattia...
Kakkujen päällisiä...
Muropikkuleipiä lemon curd-täytteellä...
♥
Mama-pieni teki miulle ihan ikiomat
gluteenittomat voileipäkakkupalat.
♥
Ventovieraat saapuivat himpun verran liian aikaisin
eikä miulla ollut vielä edes salaatit valmiita.
Olisin tarvinut vielä sen tunnin
joka aikaa piti alunperin vielä olla.
Ventovieraat eivät viipyneet paikalla sitten tuntiakaan...
Ei tarvittu esiinkannettua tikkataulua, krokettia, mölkkyä eikä petankkiakaan...
No oli se sääkin tuulinen ja hieman tihkutti vettä.
Pikkusiskon upea ruusukimppu.
Vain Mama ja Pikkusisko uskaltautuivat ulos kanssani rupattelemaan.
Sillä aikaa Ventovieraat jo lähtivätkin pois...
Kun vieraat olivat lähteneet jäi vielä paljon syötävää...
♥
Ventovieraat saapuivat himpun verran liian aikaisin
eikä miulla ollut vielä edes salaatit valmiita.
Olisin tarvinut vielä sen tunnin
joka aikaa piti alunperin vielä olla.
Ventovieraat eivät viipyneet paikalla sitten tuntiakaan...
Ei tarvittu esiinkannettua tikkataulua, krokettia, mölkkyä eikä petankkiakaan...
No oli se sääkin tuulinen ja hieman tihkutti vettä.
Pikkusiskon upea ruusukimppu.
Vain Mama ja Pikkusisko uskaltautuivat ulos kanssani rupattelemaan.
Sillä aikaa Ventovieraat jo lähtivätkin pois...
Kun vieraat olivat lähteneet jäi vielä paljon syötävää...
Valitettavasti oma tuttu sukulaisporukkakin lähti... =/
Jäi meille yksi Nunnukan ystävä ja oma nuoriso,
ja loppujen lopuksi oli hauska iltapäivä.
Saimme nauraa masumme kipeäksi ja syödä loppuja herkkuja.
Tai ehkä me vaan söimme masumme kipeiksi ja silti nauroimme. =)
Huoh. Ehkä se oli helpotuksen hirinää?
Vapautunutta tai hieman hysteeristä hekotusta... =)
♥
Kaksoistutkinnon suorittanut
Nunnukka-armas.
Media-assistentti-ylioppilas. =)
Myös Jake-veli on nyt
virallisesti valmistunut
insinööriksi. =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti