30.6.2012

Taas yksi tarkastus

Tarkastaja kävi ja sanoi jopa sen kasan, jossa ne puretut osat komerosta ovat, haisevan pihassa. No niin se haiseekin. =( Sama haju tulvi sisään tupaan kun sitä kaikkea siitä irtirevittiin.

Hengitys- ja silmäsuojainten kanssa kehotti purkamaan.

Mun ihan sydämeen koskee tämä talo ja sen tila. Mitä me vielä löydetäänkään...



Lohdutuksena villiruusut kukkivat kauniisti pihalla
ja kohta kukkapenkissä aukeavat Maariankellot... <3


24.6.2012

Komerotila 10. - 24.6.2012



Keittiön oviaukko ja pari muutakin, on nyt kahden suojamuovin takana.


10.6.2012 Late purki ja mie seuratarkkailin, jätesäkkejä täytellen kylmäkomero-vaatehuone-sisävessan lattiaa pois ensimmäistä kertaa, kannettuamme kaikki tavarat siitä tilasta olohuoneeseen ja kaikki talteenlaitetut, uusiokäyttöä odotelleet säleet, kepit, laudat yms aikas säälittävät puutavaranloppurippeet -koska puu ON KALLISTA- eteiseen nojailemaan...

Olohuoneesta roudasimme puolestaan tavarat ja huonekalut makuuhuoneeseen, josta oli sängyt jo eräänä hellepäivänä nostettu köyden avulla yläkertaan, koska ne eivät rappuja pitkin mahtuneet.

Eteisen, olohuoneen ja keittiön oviaukot kuin myös yläkerran ensimmäisen huoneen oviaukon peitimme paksuilla kasvihuonemuoveilla. Tuntuu aina ihan silkalta materiaalin hukkaanheittämiseltä kun sellaista ihanaa muovia käytetään johonkin muuhun kuin kasvihuineeseen...

Niin, makkari oli siis vapaa tavaralla täytettäväksi. Ihan niin kuin viime kesänä. Jotenkin siis dejavuutunne tässä valtaa mielen ihan väkisin.

Komero-mikälie aluksi.

Komeron lattiassa oli outo aukko takaseinässä, tukittuna ilmastointiteipillä. Teipin takana oli metalliristikko. jollaisia on esim ilmastointiaukoissa. Katossa oli pieni aukko, sulkuventtiilillä.
Lattian aukko tuntui johtavan ainoastaan purueristeiseen rappusten alaosan tilaan? Ei esim ulos... Aukko oli täytetty kangasräsyillä. 

Tästä purku alkaa.
Komerotilan lattiassa oli todella tiukasti kiinniliimattu paksu muovimatto, ja sen alla betonia, joka näytti märältä. Mietimme jotta olikohan lie muovimatto isketty liian aikaisin aikoinaan betonin päälle? Selkeästi betoni tuntui kuivuvan, kun se muutaman päivän odotteli seuraavaa etappia. Late piirsi lattiaan ruudukon ja jakoi sen 9:ään osaan ja vuokrasi lahtelaisesta firmasta kosteusmittarin ja mittasi kaikki ruudut moneen kertaan ja laittoi tulokset talteen. Lattiassa ei ollut kuitenkaan kosteutta ainakaan sallittuja arvoja ylittäen. Pinnan tasoite vaan oli tummaa? Ja muovimaton liima tuntui tosiaan yhä olevan tuore ja tarttuva?

Oviaukon vasemmalla puolella sijaitsee putkiston jakotukki. Jakotukin vierestä seinälevyn takaa piilosta löytyikin vanhoja käytöstä poistettuja vesiputkia...



18.6. Late töistä otti tullessaan esille lekan ja kivivasaran alkaen naputella lattiaa rikki siitä nurkasta jossa vesiputket ja jakotukki olivat, eli yhden noista ruutujaoista. Betonikerroksen alla oli raudoitus jonka alla muovi ja se alla kumisi... puulattia???
-Tai niin me luulimme kunnes Late sai raudoituksen leikattua kulmahiomakoneella aukon kohdalta pois ja muovin alta paljastui filmivaneria, paksua sellaista ja taskulampun avulla sen alle kurkistettuamme näimme lattian alla viemäriputken, betonivalulattian, sekä kevytharkkoja, joilla tämä ylempi lattia oli ikään kuin tuettu keskeltä ja reunalta, harkkojen muodostaessa eräänlaisen holvin viemäriputken ympärille. Mitään eristeitä ei lattiassa ollut. Ilmankos se komeron lattia oli kylmääkin kylmempi talvella...

Miten tästä eteenpäin? Miten tämä korjataan toimivaksi huoneenlattiaksi kylmäkellarin sijaan?
Kysytäänpä kunnan rakennustarkastajalta. Late peittää komero-mikälie-tilan oviaukonkin muoveilla ja mie soitan seuraavana päivänä tarkastajalle. 


Tarkastaja saapuu paikalle ylihuomenaamuna (20.6.) istuen pihassamme autossaan tovin, miun kastellessani siinä samalla kukkia ja puuhaillessani niitä näitä ja ihmetellessäni, miksi mies ei tule autostaan ulos. Nooh, kohta tarkastaja kapusi autostaan ja selitti olleensa puhelimessa. Mie selitin asiamme ja hän katseli komerotilaa, miettien ääneen jotta se lattia on nyt kyllä ainakin kuiva, ja että alapohjaan pitää tehdä tuuletusaukko vaikkapa olohuoneen lattian suuntaan, ainakin siinä vaiheessa kun tehdään olohuoneen lattiaa uusiksi.  
-Entä tämän lattian korjaus?
-No ainakaan betonia minä en lähtisi purkamaan, mies tuumi.
-Miten me tämän kylmän lattian sitten korjaisimme?
-No, voi sen purkaakin, mies myönsi vaimeasti.

Ulkopuolella mies koetti kurkkia näkyykö kivijalasta siihen tilaan, eikä uskonut miun sanaani ettei näy. Huomasi matkalla talon takana oravan, joka juoksi palotikkaita alas ja mies hihkumaan:
-Orava! Orava tuli tikkaita alas ja juoksi tuonne metsään! Tuolla se nyt kiipeää!
Mie hymyilin vinosti ja meinasin sanoa jotta tälläista se on täällä maalla, mutta en vastanut mitään. Oravan näkeminen ilahdutti miestä ja sai hänet juttelemaan siitä enemmän kuin talon uusimmasta ongelmasta. Ohiajavat autoilijat moikkasivat tien reunassa seisovaa rakennustarkastajaa ja hän moikkaili takaisin.

Mie yritin edelleen keskustella lattiasta, pyytäen jotta mies kirjoittaisi näkemästään mustaa valkoiselle ja mies kyykistyikin maahan, kaivaen salkustaan paperia ja kynän alkaen kirjoitella jotakin tarkistaen vielä kertaalleen miun ja Laten nimen. Yhtäkkiä mies nousikin ylös ja tokaisi kirjoittavansa raportin ylihuomenissa. Mie sitä kiittelemään ja mies ajeli tiehensä.

Seuraavaksi saapuikin juhannus ja meidän piti mennä Laten kanssa Tallinaan, mutta peruimme sen reissun, koska Nunnukalla oli suuria murheita ja esikois-Jakekin oli ilman juhannuksenviettopaikkaa ja -seuraa.
Raahasimme makuuhuoneesta sohvan pois saadaksemme kaivettua huoneen seinämälle pinoon jättämämme vieraspatjat esille, ja olohuoneeseen teimme raivausta sen verran jotta Jakelle saisi sinne vuodepaikan, ja makuuhuoneeseen sen verran jotta Nunnukalle saisi sinne vuodepaikan.

Tyttären keräämää juhannuskukkakimppua. <3
Niin he vähään tyytyivät nuo ihanat Muruset ja nukkuivat pari yötä tässä remonttikohteessa luonamme. Grillailimme, kyläilimme Maman luona, paransimme (toivottavasti ihan hieman) sydänsuruja, vietimme Pikkuveikan synttäreitä hiukan myöhässä ja keräsimme autiotalon tyhjältä tontilta juhannuskukkia jne jne jne, kunnes nuoret palasivat kotiinsa ja koitti sunnuntai 24.6. jolloin mie ja Late päätimme purkaa seiniä tuosta komerosta.
Ja kattoa.
Ja kaikkea mahdollista.
-Jätetään se betonilattian loppupurku viimeiseksi, juttelimme...

Aikaisin sadepäivän aamuna puimme remppavaatteet päällemme, asetimme hengityssuojaimet naamallemme. Late alkoi rehkiä komeron sisätiloissa ja mie ulkopuolella käytävällä repien irti komeron rakenteita. Late kiskoi pois tapettia, muovimattoa (seinistä?) puukuitulevyä, purua, villaeristettä, puhallusvillaa ja eristeiden seassa lojuvaa remonttijätettä...!? sekä seinien puupaneeleja yms, yms, yms kunnes vatsa alkoi kurista ja jätekasa ulkona rappujen vieressä kohota.


Keittelin meille uusia perunoita, kananmunia, kaivoin esille kananpaloja ja menin jatkamaan Laten avustamista. Toivoimme että meillä olisi kaksi sorkkarautaa, koska olin hieman mustasukkainen kun vain Late sain käytellä sorkkarautaa tilassa, jossa alkoi olla jo esillä yläkertaan menevät portaatkin.
Siinä samalla purkamisen lomassa suunnittelimme, miten purkaisimme pois komerosta olohuoneen vastaisen seinän. Kunnan rakennustarkastaja oli jo todennut ettei sen purulle ollut luultavasti estettä. Jos siinä olisi pystypilareita, ne saisivat jäädä paikoilleen. Raput saisi samalla sijoitettua uudelleen.
-Tehtäiskö kierreportaat, kysyy mies ja minä tykkään kovin ajatuksesta. 

Yläkerran rappuset komerotilan päällä, kts vinosta kohdasta...
Purettaessa tästä vinokohdasta mm näkee miten eristeiden sekaan oli jätetty kaikkea sotkua... =(

Söimme välillä ja palasimme sitten takaisin töihin.

Late kiskoi seinän yläosasta pois isohkon palan puukuitulevyä ja väänsi sen irti. 


 Sen alapuoli oli selkeästi jossain vaiheessa kastunut ja sen alapuolella olevien lautojen kuviot olivat painuneet levyyn ja tummuneet ikävän mädäntyneen näköisesti.


Late poisti katosta lisää puukuitulevyä ja niiden alta paljastui jokin ilmanvaihtoaukko tms.
Jokin oli tulvinut vettä levyyn ja mädättänyt sen sekä ympäröivät laudat. Katossa oli toinenkin muinoin kastunut kohta jossa laudat olivat mätiä. Seinästä on yritetty paikata jokin vielä mädempi kohta mutta edelleen paikkalaudatkin ovat ihan lahoja!?

Kaikki tämä oli tahallisesti jätetty piiloon rakennuslevyjen alle?



Selkeästi näkyi sekin jotta viereistä seinää oli edellinen remontoija yrittänyt hieman fiksata jossain vaiheessa mädillä laudoilla jotka oli revästy jostain ulkotiloista...

Mie järkytyin tästä kaikesta.

Late pyysi minua ottamaan kuvia. Mie otin ja hengityssuojainkin hajosi kun yritin nostaa sitä. Hain uuden suojaimen ja kuvasin lisää...

-Meidän pitää purkaa nämä kaikki tästä, aloitti mies mutta mie lopetin hänen puheensa lyhyeen:
-Ei. Tämä oli tässä.

Mies näytti ensin ettei ymmärtänyt mutta nyökkäsi sitten.
Tästä eteenpäin joku muu saisi kyllä purkaa, ja rakentaa tilalle puhdasta ja tervettä. Vesivaurio oli ihan tahallisesti ja petollisesti jätetty kaikkien näiden ns remonteeratujen, omituisesti tehtyjen rakenteiden alle piiloon.

Tämä on nyt tässä. Mie menin pihalle kantamaan sen kokonaisen pahalle haisevan vuoren purkujätettä keoksi pihamökin edustalle, pois rappujen vierestä ja kiroilin itsekseni joka kantamuksella ohuessa vesisateessa. Mies siivosi sisällä ensin harjalla ja sihvelillä, sitten imurilla -joka sekin menee nyt uusiksi-.

Lopuksi heitin remppahanskatkin roskiin, sekä ne pari kynnysmattoa, jotka tuossa remontissa sotkeentuivat, ulkona kun oli märkää ja sisällä purua ja sitä pahuksen puhallusvillasotkua yms yms yms ja hometta...
Pesin kiviraput vesiletkulla ja keräsin kaikki remppasotkupalaset pois pihalta. Itketti. Roskiin jouti se purkuhommissa ollut paitakin, samoin Laten paita, vaikka mies yritti pistää hanttiin.

Mies laittoi illalla saunan ja pohdintojemme jälkeen meiliä asianajajalle. Kertoi hänelle löydöksistä kuvien kera. Tänne saa tulla tutustumaan tilanteeseen. Homeen haju levisi joka puolelle taloon, oviaukkojen suojamuoveista huolimatta.

Se sama kuntotutkija joka täällä on jo muutaman kerran käynyt voisi tulla taas katsomaan. Tämän vian voi määrittää jo heti ulko-ovella aistinvaraisesti. Tätä me emme olisi halunneet löytää, mutta se selittää, miksi täällä jatkuvasti jokin on käynyt keuhkoihin...



25.6.2012:
Nyt miesparka on kuumeessa ja sairaana. Vilustunut vai hengittänyt hometta???
Kuntotutkija saapuu vasta perjantaina. Mitä teemme siihen asti? Meidän piti remontoida Laten perjantaina alkanut kolmiviikkoinen kesäloma tätä taloa... Nyt emme voi jatkaa. Pihalla tosin voi tehdä fiksauksia. Jos mies paranee kuumeilustaan...





6.6.2012

Valmistujaiset ohi on...




Nyt on koko sisarussarja lakitettu! 



Keittiön ikkunan ruukkurivi... 

Ihan viattomasti mie aamulla varhain rämmin ojassa keräämässä kieloja kukkakoristuksiin, joita varten olin hankkinut kaupasta peräti seitsemän ruusua. Kaikki muut kukat keräsin luonnosta.


Mutta kamala, kun tönössä kaikki heräsivät samaan aikaan kun mie keräsin kukkia, palovaroittimen hurjaan kiljuntaan! Uunissa paukkuva rypsiöljyinen possunkylki sai aikaan hälyn ja käry oli sen mukainen, uunin menessä sellaiseen kuntoon ettei sillä voitu mitään vieraspöydän karjalanpiirakoita lämmittää!!  Huoh. Ei muuta kuin tuulettamaan tönöä... Joskus siis lähinaapureista olisi hyötyä. Voisi kysyä jotta saisko teidän uunissa lämmittää nää piiraat. Mutko meillä ei oikeastaan ole fyysisiä naapureita.



Tarjolla oli Maman valtava, ihana, mahtava voileipäkakku, josta suurkiitos Mamalle, ja miun tekemä täyskäri, kuivaa kakkua  sekä pullaa ja muutamaa lajia piparia ja Maman tuomaa perunasalaattia...

Kakkujen päällisiä...


Muropikkuleipiä lemon curd-täytteellä... 


  
 Mama-pieni teki miulle ihan ikiomat 
gluteenittomat voileipäkakkupalat.  
  


Ventovieraat saapuivat himpun verran liian aikaisin
eikä miulla ollut vielä edes salaatit valmiita.
Olisin tarvinut vielä sen tunnin
joka aikaa piti alunperin vielä olla.

  Ventovieraat eivät viipyneet paikalla sitten tuntiakaan...
Ei tarvittu esiinkannettua tikkataulua, krokettia, mölkkyä eikä petankkiakaan...
No oli se sääkin tuulinen ja hieman tihkutti vettä. 

Pikkusiskon upea ruusukimppu.

Vain Mama ja Pikkusisko uskaltautuivat ulos kanssani rupattelemaan.
Sillä aikaa Ventovieraat jo lähtivätkin pois...

Kun vieraat olivat lähteneet jäi vielä paljon syötävää... 

Valitettavasti oma tuttu sukulaisporukkakin lähti... =/ 

Jäi meille yksi Nunnukan ystävä ja oma nuoriso, 
ja loppujen lopuksi oli hauska iltapäivä. 


Saimme nauraa masumme kipeäksi ja syödä loppuja herkkuja.
Tai ehkä me vaan söimme masumme kipeiksi ja silti nauroimme. =)
Huoh. Ehkä se oli helpotuksen hirinää? 
Vapautunutta tai hieman hysteeristä hekotusta... =)



Kaksoistutkinnon suorittanut
Nunnukka-armas.
Media-assistentti-ylioppilas. =) 

Myös Jake-veli on nyt 
virallisesti valmistunut
insinööriksi. =)



Ruusuista tiskiä kuivumassa.


Kuin ilkkuen tuuli leppeni iltaa kohden 
ja sää näytti siltä kuin sen olisi pitänyt ollakin jo
ihan koko päivän...  





Kuvituksena sekä miun että Mishka Reinmanin kuvia...