Haparoivia unikuvia

Toissayönä olin unessani mukamas meidän puutarhassamme. Puutarhassa oli puita ja kukkapenkkejä somassa järjestyksessä, aurinko paistoi ja oli kesä... Ihan varmasti jossain rupattelivat varpuset...

Unipuutarha oli suurempi kuin tämän pihan oikea vastaava. Siellä oli kaunis nurmikko ja me olimme mukamas vastikään tehneet yhdessä Hanin kanssa puutarhan nurmikolle kauniita, kiemuraisia kivipolkuja, pitkin poikin. Hyppelin lapsellisesti kiemuraisia polkuja pitkin tosi iloisen onnellisena.

Kun sunnuntaina iltapäivällä piipahdimme kaupoilla, kurkistin unikirjaa kirjojen alennusmyyntilaarista. Unikirjan hinta ei vieläkään ollut tarpeeksi alentunut jotta olisin voinut ostaa sen. Raotin hyvin varovasti kirjan sivuja kohdasta P, niin kuin puutarha. Kirjassa sanottiin kauniin puutarhan merkisevän tyyneyttä ja asioiden olevan hyvin, jos sellaisen näkee.
Kuitenkin P, niin kuin polku - kiemurainen sellainen - tarkoittanee ongelmia, jotka olisi osattava ratkaista hereillä ollessaan...

Viime yönä näin unta, jossa menin yhdessä Hanin kanssa kylään, jossa minua ei ikään kuin huomattu tai noteerattu ollenkaan jo heti ulko-ovelta asti. Vain Hania tervehdittiin iloisesti ja minua ei edes katsottu, kun hänen jälkeensä astuin ovesta sisälle. Riisuin takkini ja kenkäni eteiseen ja menin Hanin perässä olohuoneeseen jossa hänelle juteltiin. Minä vain kuuntelin. Kukaan ei katsonut minua tai osoittanut sanojaan minulle, joten olin hiljaa.

Kohta Hani kutsuttiin kahvipöytään jossa ei ollut minulle lainkaan edes kahvikuppia. Seisoin hämmentyneenä hetken keittiössä, kunnes talon emäntä sanoi yhtäkkiä:
-Sano terveisiä sille Unallekin, katsoen Haniin, joka lupasi sanoa, ja minä hämmennyin entisestään.

Kävelin unessa sen asunnon eteiseen, kenenkään edelleenkään huomaamatta, kuuntelin aikani puheensorinaa keittiöstä. Kohta laitoinkin kengät jalkaani, takin päälleni, lähtien ulos ovesta, pois talvipakkaseen, koska tunsin olevani niin täysin ylimääräisen ulkopuolinen.
Heräsin unen auringonpaisteiseen pakkasilman raikkauteen ja kuulin oman hengitykseni.
Se oli erittäin todentuntuinen uni.

Minulle on jopa oikeasti tapahtunutkin hiukan vastaavaa...

Pitänee mennä jälleen kirjakauppaan 

kurkistamaan unikirjasta varovasti kohtaa N, 
niin kuin näkymätön... =)

Kaija Koon: Läpinäkyvää, soi nyt mielessäni...