Ruusutuolin lumoissa

Mieleni niin teki maalata valkoiseksi tuo tummunut käsittelemätön mäntypaneelikatto olohuoneessa, mutta Late sai puhuttua miut ympäri. Sanoi maalaamisen olevan turhaa ajan, vaivan ja maalin haaskausta, koska se katto todennäköisesti tullaan ensi kesänä purkamaan, kun kurkitaan, mitä yläkerran lattia on syönyt. Joten en sitten maalanut sitä. Vaikka vieläkin sormet syyhyävät niin ja tuota pohjamaalia olisi vielä kovin...

Sen sijaan maalailin olohuoneen tapettien päälle sillä vaaleaa ja puhdasta sävyä. Peitin kolhuja, sotkuja yms tuolla monikäyttöisellä valkoisella maalilla ja samalla taas maalasin itsenikin. Tosin joissakin kohdin tapetissa oli jokin rasvaläikkä, johon ei maali edes tarttunut. Mutta piilotin ne kohdat sitten jollain seinään ripustettavalla. Hiukan muuttui tuokin seinämä, kun sai ne työkalut ja muun rempparoinan siitä pois...

Vanhasta pihasaunasta löydetty pikkukaappi pääsi vihdoin seinälle. Samoin seinällä olohuonetta valaisee Laten toimivaksi kunnostama kirpparilampukka. Junaradan varrelta löysin kitukasvuisen pikku kuusen johon ripustelin pikkulamppuja. Ja ne ensi kesän remontin laminaatit ovat siististi piilossa tuolla samalla seinämällä valkoisen pöytäliinan alla. =)

Spraymaalasin samoilla valkomaalisilla käsillä (ja vaatteilla) tuon syksyn viimeisen, kuivumassa olleen harsokukkakimppuni. Oikeastaan miun oli tarkoitus napsia siitä kaikki siemenkodat talteen ensi kesää varten, mutta sitten taas idea iski. Valkoiset harsokukat ovat sievä yksityiskohta. Vai mitä? =)

Tuo ihana-ihana ruususen nojatuoli on Mamani kätten jälkiä. 

Mama on tämän tuolin kunnostanut ja päällystänyt 

ja nyt antoi sen koko ihanuuden sitten meille tänne Pikkutaloon. =)

Tuoli on kaunis kuin koru.<3 

Vaikka harmittavasti migreeni vierailee luonani 

liian usein nykyään niin 

kyllä sitä vielä jaksaa uskoa, 

että tämä tästä joskus 

toimivaksi oikeaksi kodiksi muuttuisi...