Kadonnut lompakko

Perjantaina en kiirehtinyt tuuleen tai lumimyrskyn sekaan lainkaan jalkaisin kauppareissuille tai muille asioille koska olimme sopineet Laten kanssa että käydään hänen töidensä jälkeen sitten yhdessä kaupassa. Autolla. Joten huomasin lompakkoni katoamisen vasta perjantai-iltana, kauppaan hanin kanssa lähtöä tehdessäni ja laukkua etsiessäni. Lompakkoa ei löytynyt mistään tavallisesta paikasta. Ei repusta, jonka kanssa olin torstaina käynyt viimeksi seurakunnan kirppiksellä. Eikä olkalaukusta, joka on tavallisin mukanani seuraava kassini, ja jonne sen olisin voinut siirtää kenties selkärepusta. Sitä ei ollut myöskään kaappien päällä. Eikä naulakon päällä. Late kurkisti jopa jääkaappiin jossa se nyt ei olisi voinut mitenkään olla, mutta tuo koiranleuka kurkki samalla, mitä pitäisi kaupasta siihen kaappiin tuoda.

Lähdin sitten hanin kera kauppareissulle ihan masentuneena. Lompakko sinänsä oli rahoista tyhjänä mutta siinä oli kaikki korttini. Ajokortti, pankkikortti, hygieniapassi, jne, jne, jne... kaikki monituiset kortit.
Ajelimme ensin sille seurakunnan kirpputorille ja sen ovessapas lukikin, että se ei edes ole auki perjantaina. Onhan lompakko tosin voinut pudota luihusta repustani vaikkapa kotimatkalla sieltä kirpputorilta. Sitten kaarsimme paikallisen poliisin ovelle ja sekin paikka oli suljettu kaksi minuuttia aikaisemmin eikä pihassa näkynyt ketään poliisin näköistä. Heillä oli tullut kiire viikonlopun viettoon, totisesti.

Muuta en oikeastaan voinut tehdä, kuin soittaa pankin kadonneiden korttien numeroon ja kuolettaa pankkikorttini. Muita kuvallisia kortteja joilla voi nostaa rahaa, ei lompakossani ollut.
Nyt sitten pankkikorttini on poissa pelistä, vaikka lompakko kaikkine tykötarpeineen vielä löytyisikin. Tilasin toki uuden kortin nettipankin kautta, samalla havaiten ettei kukaan ollut nostanut tililtäni loppuja rahojani, eli viimeisintä runokirjoituspalkkiotani eräältä lehdeltä, peräti kokonaista kahtatoista euroa.

Piti odottaa pitkän viikonlopun yli maanantaiaamuun. Poliisin pitäisi olisi paikalla klo 8.00. Tasan kahdeksalta soitin poliisin vaihteeseen josta miut yhdistettiin löytötavaroihin. Siellä ei ollut lompakkoani. Ainakaan kortteineen päivineen sellaista ei ollut ilmestynyt, jossa olisi nimelläni kortteja tms, koska sellaisessa tapauksessa heiltä otettaisi heti yhteyttä lompakon omistajaan. Ystävällinen naisääni toivotti onnea lompakon löytymiselle.

Pitäisi siis jännittää vielä kaksi tuntia, ja mennä sitten kirpputorin oven taakse, suurin toivein sydän pamppaillen. Miun vähillä varoillani ajokortin ja pankkikortin uusimiseen menisi ihan turhan paljon rahaa, ja joulukin on vielä tulossa...

Kirpputorilla oli ulko-ovi avoimena. Pyyhin jalkani kynnysmattoon ja astuin pari askelta sisälle kun myyjä jo minut havaitessaan huikkasi:
-Jäikös sulta viimeksi tänne jotakin?
-Joo, jäi, huomenta, mie sain sanottua hymyilevälle rouvalle, joka otti samalla selkänsä takaa rahalippaan, aukaisi sen ja nosti sieltä MIUN LOMPAKKONI. =)
Selvisi että hän oli huomanut lompakkoni kassan vieressä pöydällä ja oli sen verran kurkistanut sitä että löysi ajokorttini ja oli koettanut numerotiedustelusta selvittää puhelinnumeroani, mutta koska numeroani ei sieltä löydy, hän oli ottanut yhteyttä Lahteen löytötavaratoimistoon jossa oli annettu ohjeeksi viedä lompakko paikalliselle poliisille. Mutta poliisin toimisto on täällä avoinna niin hassuun aikaan ettei se aika sopinut myyjälle, joka yksinään pitää paikka avoinna. Niinpä hän oli ajatellut sen tänään maanantaina viedä sitten poliisilaitokselle, ja lompakkoa oli säilytetty viikonlopun yli kassakaapissa kaikkien talon rahojen kanssa. Lompakkoni ei kuitenkaan ollut lihonut yhtään vaikka se oli suurten rahojen seurassa viettänyt viikonloppuaan. =) Mutta olipa ihanaa saada se takaisin!

Kiitin ja halasin myyjää ja lupasin muistaa häntä joulukukalla ennen joulua, mutta myyjä kielsi minua tekemästä niin, koska hänen perheensä on allerginen kukille.
-Ajattele vaan, että se oli hukassa ja että nyt se löytyi, hän evästi minua.
No, mie sitten vaan kiittelin kovasti häntä, sillä tosiaan olisi tullut kalliiksi uusia ajokortti ja metsästää muitakin kortteja uusiksi.

Pankkikorttini, tai oikeammin visa electron-korttini olikin jotenkin ollut viallinen. Luultavasti sen siru oli jotenkin vahingoittunut, eikä kortti aina toiminut esim vaikkapa apteekissa, joten kortti olikin jo aika vaihtaa...
Mutta ihanaa, että on olemassa rehellisiä ihmisiä...
Mie en saanut veronpalautuksia, mutta sain kadonneen lompakkoni takaisin. 


Kiitos kiltti kirppismyyjätär. =)