 |
| Kaapinovet vähän vinoilevat... |
Keittiössä on nyt kaakelit seinissä, tasojen päällä. Pitää vielä saumata ne. Liisteri on jo valmiina, liima-liisterisekoituksena odottelemassa vadissaan tapettien laittoa makuuhuoneeseen. Tapettishown piti olla tänä viikonloppuna, mutta Late joutuukin huomenissa matkustamaan kauas pois remontin ulottumattomiin, joten taidan yksin aloitella temppuilun tapettivuotien kanssa. Makuuhuoneen kertaalleen uudistettu ikkunasyvennys on pakkeloitu moneen kertaan, hiottu ja maalailtu. Ikkunaa on tiivistelty. Uusi lattia on lämpimäksi havaittu ja sekin huone odottelee lopullista silaustansa.
Keskiviikkona minulla oli jälleen sairaalatutkimuspäivä lähikaupungissa, tuon kroonisen sairauteni tiimoilta ja loppupäivä meni oman rakkaan Mamani luona ja sillä aikaa meidän tönön savupiipun päälle oli ilmestynyt vihdoin se piipunhattu. Olivat miekkoset asentaneet sen paikoilleen vaikka kukaan ei ollut kotona. Aika hienoa.
Sekin oli niin herttaista, kun Mama laittoi taas mukaani Latellekin lihakeittoa, kotitekoisia viinereitä ja muhkeaa pannukakkua, jonka vain Mama osaa tehdä niin herkulliseksi, ettei kukaan muu. Mie sain erityisevääkseni purnukallisen suloista riisipuuroa ikiomaksi herkukseni, tuo Late kun ei ole oppinut puuroja syömään. Aina miun Mamani on niin suloinen, että lähettää jotakin hyvää myös kotona-olijoille. Näin on ollut aina. Se on sellaista slaavilaista huomaavaista verenperintöä.
Taloon piipahtaneita ei meidän Maman luota päästetä pois nälkäisinä, heidät muonitetaan kotimatkaakin varten herkuilla, joista riittää syötävää ja iloa vielä seuraavaksikin päiväksi ja kotiin jääneille. Kylään tullessa puolestaan tuodaan runsaasti jotakin herkullista syötävää ihan kaikille. <3
Maman slaavilainen sydämellinen hoivaava luonteenpiirre on jotakin aivan erityistä. Toivon, että olen edes jotakin tuosta sydämellisyydestä perinyt omaan sieluuni. Omista lapsistanikin huomaan saman hienon herkkyysvivahteen. Hekin tuovat tuliaisina herkkuja, hedelmiä, makeisia, tai vaikkapa omia leipomuksiaan ja tekemiään ruokia, kuten esikois-Jake remonttimme ollessa väsyttävimmän kamalimmillaan, ollessamme ihan ilman kokkausmahdollisuutta.
<3 I love my family. <3
Jos loppuu tapiseeraamiset kesken, voisit jatkaa meillä, kun vaihdettiin ikkunat ja ne seinät pitäisi tapiseerata. Tuon crohnikko-nimitys profiilissasi sai minut hymyilemään.
VastaaPoistaNäin se on...ihanaa kun sinulla tuollainen Mama....
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua!
Oot siekin <3
VastaaPoistaTulin toivottamaan sinulle mukavaa viikonvaihdetta. Itse lähden 100 vuotiaalle torpallemme vähän pihaa haravoimaan ja tutkimaan, minkä paikan taas voisi ehostaa:)
VastaaPoistaAllu, minuu ei aina hymyilytä... voisin antaa moisen pois. =/ Tapiseeraaminen odottelee vielä...
VastaaPoistaKrisse, kiitos. Olen siunattu ihqulla Mamalla. <3
Samoin kiitos siulle muksaa viikonloppua.
Juulia <3
*haliruttaus*
Kiirepakolainen, kiitos. =)
Semmosta se on vanhassa talossa... Mekin tätä 71 vuotiasta fiksataan...
Siullekin onnellisia viikonloppuja. =)
Samaa ominaisuutta löytyy myös meidän karjalaisesta suvustamme.
VastaaPoistaJuhlien lopuksikin jokainen kaivaa kassistaan rasiat esiin.
Mukavaa sunnuntaita, älä ihan katoa sinne tapettivuoren uumeniin!
Mk
VastaaPoistaMiekin, Mamalta oppini saaneena, laitan sitä mukaan, mitä kukin tahtoisi ottaa mukaansa kotiinvietäväksi.
Vienhän mie, ja miullekin tuodaan, ne rasiat jo tullessa taloon, mutta usein niissä rasioissa on palautettaessa jotakin muuta vastalahjana ja <3 kiitoksena.
Mutta jos niitä tyhjiä rasioita juhlien lopuksi omista kasseista nostelisi, se olisi jo varsin röyhkeää. =D
Ei kyläpaikastakaan saa sentään kaikkea viedä mukanaan. Joku roti pitää olla.
On kyllä olemassa vieraita, jotka tuovat tuliaisia vaikkapa vain toiselle pariskunnan jäsenistä, ilman että kyseessä mitenkään olisi esim merkkipäivä.