Katossa maitomaalia ja käsivarsi kipeänä

Tuntuupa onnellisen hykerryttävältä keittiön ollessa siinä kunnossa, että hanasta voi laskea vettä ja sitä voi laskea myös lavuaarista viemäriin (jee) tuossa huoneessa joka niin monta kuukautta oli normikäyttökelvoton sotkupölyinen remonttikohde. Vesi, ah, mikä autuus. <3 Ei tarvitse enää tiskata kylpyhuoneessa ja kuivata astioita saunan lauteilla...

Leppä ei ole kaunis laudepuuna, kts jakkara...

Metelöivä jääkaappi on kannettu olohuoneesta takaisin keittiöön, tosin eri suunnalle kuin ennen. Maitopurkkia tulee yhä etsittyä takavasemmalta, kamiinan lähistöltä olevasta kaapista, (joka ennen oli makuuhuoneen vaatekaappi ja nyt astiakaappi), kunnes muistaa, että jääkaappi onkin nyt etuoikealla, ikkunan luona. Ikkunan edessä on jo tilapäinen minipöytämme ja pari tuolia ja olemme kotoisasti istuskelleet niissä lauantain mikroruokaa popsimassa ja seuraamassa ikkunasta harakoiden ja variksien nahinaa pihaoravan kanssa, joka yrittää omia itselleen mega-alueen pihasta lintulaudan ympäriltä.

Sunnuntaina ehdin väsätä oikeaa ruokaakin, paistamalla pari lehtipihviä ja uunissa perunalohkoja, joita salaatin kera mussutimme kymmenvuotisen yhdessäolon kunniaksi. Sitä maaliskuussa syntymäpäivälahjaksi saamaani kuoharipulloa emme vieläkään raaskineet avata vaikka nyt olisi kyllä ollut hyvä tilaisuus. Avataan se vaikka sitten kun nämä kaksi huonetta on kokonaan kunnossa. Tai vaikka jouluna. Tai uutenavuotena. =) Joo, uusivuosi voisi olla hyvä hetki skoolata vaaleanpunaista kuoharia. =) <3


Taas tuli ajankohtaiseksi yksi vanha haaveeni, eli etsin jatkettavaa keittiönpöytää, johon mahtuisi paljon ruokailijoita. Sellaista vanhaa ja ajan patinoimaa. Siihen voisi kuulua muutama puutuolikin.

Keittiöremontin ajan varastona toiminut puoliremontoitu makuuhuone tuli viime viikolla tyhjennettyä aluksi kattopaneelin maalausta varten. Lauantaina mie maalasin sen katon pariin, kolmeen kertaan valoisan valkeaksi. Late nikkaroi sillä aikaa keittiökaappeihin lisää hyllyjä, vaihtoi yhden vanhan kaapinoven saranat vastakkaiselle puolelle, ym, ym, ym, ja teki tilapäisen kynnyksen keittiön ja muun talon välille, uuden ja vanhan lattian saumakohtaan.

Makuuhuoneen uusvanha katto nyt.

Kattomaaliksi kannattaa valita aina sellainen jämäkkä, hyytelömäinen maali. Meidän kattomaalimme oli kuin olisin maitoa yrittänyt saada pysymään maalitelassa ja siveltimessä. Maalia valui, tipahteli ja roiskahteli kaikkialle. Sitä oli seinissä, ikkunassa, lattiassa dalmatialaisen käänteisinä täplinä ja miun molempien käsien sormissani ja kämmenissäni, vaatteistani puhumattakaan. Maalatahan voi kummallakin kädellä, eikö vain? Maali tahtoi valua pitkin rannetta alas lattialle... Onneksi lattiana oli vielä siinä vaiheessa lastulevy ja seininä vanhat seinät...

Lippiksestä huolimatta miun naamanikin oli valkotäpläinen ja sain ison maalipläjäyksen jopa silmääni mutta ei se mtn, maalaaminen on ehdottomasti miun juttuni. Samoin makkarin puoleisen hormin alareunan paikkaaminen saneerauslaastilla. Laastikauha tottelee aina vaan paremmin miun aatoksiani. Sellainen pieni kauha siis, ei sellainen suuren suuri. =P

Sunnuntaina tosin miun oikea käsivarteni oli ihan kamalan kipeä, varmaan hassusti takakäteen maalaamisestani... Latella on saman käden kyynärpää ollut kipeä jo jonkin aikaa, naulaamisesta, sahaamisesta, yleensä remontoimisesta. Rempassa rähjääntyy. 

Aamupäivällä sunnuntaina Late asensi kipsilevyt makuuhuoneen seiniin, mie avustin mikä kipeältä käsivarrelta pystyin. Miun kädelläni ei voinut kantaa eikä oikeastaan kättä voinut edes nostaa. Yksikin ylimääräinen käsipari olisi ollut tarpeen.

Mies irrotti hassusti tehdyt makkarin ikkunanpielet odottamaan uusia virityksiä, miun maalatessani vasemmalla kädellä oikeaa tukien makuuhuoneen hormin hohtavan vaaleaksi. Kun olimme pakkeloineet vuorotellen kipsilevyn koloja ja ruuvinjälkiä, mies tiivisti vetävän ikkunan ja sai päähänsä ruveta vielä saman tien laittamaan laminaattia lattiaan. Puolet hän saikin laitettua, kunnes tuli totaalisesti seinä vastaan, eli se miun maalaamani makkarin hormimuuri, jonka maali ei ollut ehtinyt kuivua.