Tuolla alempana yhtä juttuani kommentoinut Babelin Nikkari sekä Mk kirjoittivat, (ihan kaikilla kommentoijillani on muuten ihanat blogit!) jotta tästä miun remppablogistani olisi ollut heille jotakin iloa ja minua oikeastaan alkoi todella nolottaa, että olen kirjannut tänne myös negatiivisia puolia arjestamme. =(
Olisin voinut tehdä tästä tosiaan iloisen blogin... Vaan kun elämä ei ole aina pelkkää ruusuilla tanssimista. Joku sanoo aina tähän muuten jatkoksi: Joskus se on myös samppanjaa, ja se saa ainakin miun suupielet koholle, kun justiinsa sitä odottaa jatkona lauseeseen sitä, jotta joskus se on pelkkiä piikkejä tai okaita. =)
 |
| Liika samppanja on kuulemma sopivaa... |
Mie arvostan kyllä kympillä teitä kaikkia, jotka uskaltaudutte je heittäydytte tai olette jo uskaltautuneet ja heittäytyneet talon rakentamisen maailmaan. Tuosta vaan, pitääkin olla yhtäkkiä väsymätön moniosaaja, joka tietää kaiken taloista, eristyksistä, rakentamisesta ja on valmis uurastamaan kaiken vapaan aikansa oman talonsa eheäksi saattamiseen. Oma koti on aikas tärkeän painava syy uurastaa ja huhkia...
Vähän sellaiseen tässä vanhan talon ostossakin jouduttiin tahtomattamme. Tekemään remontteina sellaisia asioita joita emme olleet ennen tehneet, ja osaksi jopa rakentamaan ihan uutta. Tämä on kuin keskeneräisellä raksalla asuisimme. Uutta rakentaessahan ei edes saa asua valmisteilla olevassa rakennuksessa ennen kuin se täyttää tietyt asumisen ehdot. Olisi ollut huomattavasti helpompaa ensin tehdä mahdolliset remontit, muualla vuokralla asuen, ja muuttaa sitten valmiiseen... Paitsi ettei tässä pitänyt alunperin olla edes mitään remontteja... No anyway, muualla asuminen olisi tullut tässä tapauksessa näin perusteellisen remontin lisäksi ihan liian kalliiksi.
Mutta osaan kuvitella tilanteen kun taloa aletaan sieltä ihan perustuksista kaivamaan... Tai ei, sitäkin aiemmin, kun etsitään sopivaa tonttia omalle kodille... On otettava niin monen monta asiaa huomioon ja kuitenkin jokin ei menekään kohdilleen. Ja sitä ajattelee, että seuraavalla kerralla jos ja kun tai miten niin kun, vielä rakennan tai remppaan, niin teen toisin tämän ja tämän... Eikö vaan?
Sitä jo mielessään on valmis uuteen urakkaan ja toisaalta takaraivossa jokin pieni ääni kiljuu:
-Ei, eiii! Ei enää ikinä!
Ja toinen, vaimeampi ääni kuiskailee:
-No jos kuitenkin jossakin vaiheessa... Mistä sen tietää mitä maailma tuo vastaan...
Mutta eipä mennä asioiden edelle, kumpikin ääni vaietkoon ja eletään nyt tätä syksyistä päivää. =)
Illalla saunan ikkunasta huomasin taas taivaalla köllöttelevän ja kovasti valovoimaisen puolikuun. Lokakuun kuu. Pilvetön taivas lupaili kylmää yötä. Oli siis tosi hyvä että ne dahlian juurakot, (vanhan kansan joriineiksi kutsumat) kaivoin jo pois maasta. Siivoilin pihaa muutenkin jo talvea varten ja vein hiukan piiloon silmiinpistävän keltaiset, suuret lainakottikärryt. Heti piha rauhoittui. Se ihan pyyhki hikeä kuvainnolliselta otsaltaan. =)
Lainatavarat ja varsinkin lainatyökalut ovat olleet loistojuttu, ei sillä. Joskus vaan lainaaja onkin miun tietämättäni vienyt jo lainaamansa pois, ja mie kuitenkin vielä oisinkin tarvinut sitä ja pelästyn, onko joku peräti varastanut sen ja itku kurkussa selittänyt Latelle, että sitä ei enää oo, kunnes toinen naureskelee, että lainaajat veivät sen jo pois. Huh. Ok. Minulle vaan ei oltu kerrottu.
Late toi pikapikaa sunnuntai-iltana säävaneerista, vanhasta suksensauvasta ja ruosteisesta saranasta tunnissa kokoamaansa lintulautaa varten töistä tullessaan lisää auringonkukan siemeniä. Saapa nähdä koska oravat keksivät kuinka tuon kannen saa auki? Kyllä ne niin taitavia ja kekseliäitä ovat. =)
Kasasin kaikki loput pihan purkupuujätteet lainakärryyn odottamaan jäteasemalle pääsyä. Toivottavasti niitä ei ilmaannu enää tänä vuonna pihaan enempää. Ne saa viedä asemalle ilmaiseksi, pelkkää puuta kun ovat. Vesisade oli vaan tehnyt niiden pinnat jo vesisateessa niljakkaiksi ja taas joutui heittämään yhdet työhanskatkin roskiin. Hanskoja tämä remontti on syönyt jo monen kymmentä paria. Tuntuu lisäksi, ettei vaatteina oikeastaan ole enää muita, kuin remppavaatteita. Vahingossa jääkin jokin (miun mielestäni) nätti t-paita päälle kun menen vaikka vain ensin kurkistamaan, mitä voisin taas tehdä ja kohta paita on sementissä, kipsilevyjen sauma-aineessa jne ja housut kanssa, crocsressukoista puhumattakaan.
Ai ihan höpö-höpöä? Ollaanko saatu mitään rempassa aikaan? Noh, eilen illalla laatoitimme keittiöön tulevan pikkukamiinan alustaa ja nyt se saa rauhassa kuivua, ennen kuin kamiinaa sommitellaan paikoilleen.
Rautakauppalistassa lukee edelleen saumauslaastia, seinämaalia sekä pari tapettirullaa jostain alelaarista.
-Ai niin, ja sileää leveää lautaa ikkunanpieliin...
Ylin ja alin kuva kännykkäkuvia
Samppanjakuva erään lahtelaisen kurssiluokan ilmoitustaululta kuvattu
Kaksi muuta kuvaa Canon EOS 20, sigman opiskalla
Voi Una! Tiedätkös, ihan parasta tässä on ollut juurikin se elämänmakuinen remppa. Remppa kuten se meneekin! Onnistumisia laidastaan vaikeuksista huolimatta. Kun lähdemme omalle taipaleellemme sitten kunnostamaan jotain vanhaa raasua, on paljon mukavempaa hakea energiaa tarinasta, jossa mennään vaikeuksista huolimatta edelleen. Jos olisit kirjoittanut ainoastaan hyvää ja kivaa, vaikutus olisi erilainen. Tulisi olo, että mitä minä tässä märisen, kun selvästi tällaisesta voi selvitä hymyisuin rallatellen. Ja sitten olisi vielä surkeampi olo. Ei sinällään, että pitäisi toiselle velvollisuutena kirjoittaa muita miellyttävällä tavalla, mutta kuvailen tässä miksi juuri näin blogisi on niin mukavaa luettavaa.
VastaaPoistaElämässä on :D Naurua, itkua ja hammasten kiristelyä. Ei se muuten miltään maistuisikaan!
Joriinit! En tiennytkään että ne ovat daalioita oikeasti! Joriinin juuriksi äiti ja moni muu joskus varpaitaan kutsuu. Mistäköhän tämä yhteys on syntynyt! Pitääkin ottaa selvää :D
Heipsan Nikkari. =)
VastaaPoistaEnsin se joriini-juttu, koska miekin tiedän sen. Nehän ovat nuo daalian juuret kuin menninkäisen jättivarpaat tai kämmenen sormet.
Mummani sanonta meni kesäisistä varpaista jotta
"Varpaat on ku joriinin juuret.
Ei niin paksut mut niin p****set. "
-Siis tietenkin likaiset. ;D
Ja sitten suuri huokaus siitä, etten oikeasti olekaan pilannut jonkun toisen haaveita kodin remontista tai asumisesta omakotitalossa. =)
Ainakaan en siis siun haaveitasi ole romuttanut. Hyvä juttu. =)
Tämähän on tosiaan sellaista päiväkirjaa. Alunperin tuon miehenkin piti tänne kirjoittaa, mutta ei hän ole ehtinyt. Taitaa kirjoittaa aina fb:iin päivityksiin mitä ollaan saatu aikaan.
Ihan samaa ajattelin kuin Nikkari, juuri ne negatiiviset puolet (sopivan vinolla ja pienellä huumorilla höystettynä) tekevät blogistasi niin elämänmakuisen.
VastaaPoistaVaikeuksien kautta voittoon - selviytymistarinaa parhaimmillaan!
Kiitos MK =)
VastaaPoistaVaan joskus ei löydy mtn huumoriakaan kun ei itseäkään juur naurata.
Tytär yrittää tosin muistuttaa usein, että kirjoitan tätä lähinnä itselleni. Näin se on.
Itse ainakin tykkään lukea sun tekstiä juuri siksi, että se on eläväistä ja oikeaa elämää!!! Itsehän ajattelin, että tuosta talon rakentamisesta olisin pitänyt samalla tavoin blogi-päiväkirjaa, mutta se jäi. Silloin oli liian kiire ja ei vaan jaksanut keskittyä kertomaan asioita. Nyt kyllä harmittaa, mutta näin se vaan menee. Löpisen nyt omiani tuolla blogissani ja menin poistamaan vanhat kirjoituksetkin :D Hiukan olisin tietysti voinut sitä harkita, mutta tehty mikä tehty :))
VastaaPoistaHaliruttaus sateiseen päivään <3
Hellou Juulia! =)
VastaaPoistaSiullahan on onneksi ne kaikki kuvat talonrakennuksesta? Voisiko niiden kuvien avulla kertoa näin jälkikäteen tunnelmia? Vaikka tuossa siun blogissasi? =)
Meilläkin on niin vetistä etten ole käynyt ulkona kuin hakemassa postin.
Halitusrutistus kaunissilmäiselle ystävälleni täältäkin. =) <3
Saumauslaasti ja tapetti hankintalistalla kuulostavat siltä että olette jo aika pitkällä :) Ei enää piikkausasteella tai romuttamassa seiniä... toivon. Meillä on ollut keittiöremppa meneillään jo hmmm -- yli puoli vuotta. Joku kuukausi meni ihan meinaamiseen :)
VastaaPoistaHeiiiiip Kutis, niin, keittiön osalta. =)
VastaaPoistaEnsi kesänä remontti jatkuu. Tai ehkä jo ihan piankin, mikäli putkimiehet saisivat lähetettyä korjauskustannusarvioitaan... Onneksi ne vesiputket on nyt tuosta huoneesta kaivettu esille. Niiden vuoksi ja keittiön pahan hajun vuoksi, me alunperin aloimme keittiötä purkamaan, etsien vesiputkia ja pahan hajun lähdettä...
Meillä ollaan oltu ilman keittiötä tulevana maanantaina 10 viikkoa.
Tässä välissä meni aikaa kuntotarkastajien ja rak.tarkastajan odotteluun keittiön lattian löydösten vuoksi. Huoh.
Mutta kyllä se tästä...