Kaappeja siellä, ovia täällä

Keittiökaapit odottelevat yhä keittiön lattialla omaa paikkaansa ja alaosan sokkelia. Mies on ollut liian kiireinen viime päivinä omistautumaan remontille. Sokkelimateriaali pitää noutaa pikaisesti jostakin rautakaupasta, ennen kuin lainaperäkärryn omistajat tarvitsevat kärrynsä takaisin. Nyt pitääkin siis rautakauppalistaan kirjoittaa mahdollisimman paljon kaikkea kotiin roudattavaa puuttuvaa listaa jne, koska sitten ei ole enää käytössä kuin henkilöauto. On ihanaa kun joistakin rautakaupoista saa lainattua siistiä, kookasta peräkärryä.

Sääli toisaalta piilottaa kaunista lattiaa sokkelin alle piiloon... Ainakin yhden yläkaapin joudumme hankkimaan lisää. Muut kaapit tuunataan noista keittiön entisistä + jostakin ihan muusta. Remonttitilin saldo alkaa olla viimeisillään.

Entiset keittiökaappien ovet olivatkin sitten lähemmässä tarkastelussa hiukan huonovointisen näköisiä. Ensihätään kukin ovi joita voi käyttää, hiotaan yksitellen, ettei vaan meiltä pääse remonttipöly loppumaan. Pinnan päälle sivellään (tai telataan oikeammin) maalikerros tai muutama sellainen. Väri saa olla tuon kylmänvalkoisen sijaan lämmintä kermanvalkoista, joka sopii Pikkutaloon senkin vuoksi, ettei se väri ainakaan pienennä muutoinkin pientä keittiötä. Nuo vanhat ovennupit saavat lähteä. Nuppien paikka paklataan ja tilalle laitetaan tehtaanmyymälästä bongaamamme mukavammat vetimet. Hieman stailausta?

Täytyisi omata neljä kättä, kuin Vishnulla ja Pikkutalossa pitäisi olla yksi huone lisää jossa voisi maalailla ja kuivata rauhassa kaikkia maalattuja juttuja.

Yhtenä päivänä kaupassa huomasin housujeni puntissa kirkkaanvalkoisen maaliraidan. Noh, ne housut olikin jo polkupyörän satula tuhonnut muutenkin. Miun vaatevarastoni on pieni ja pidän vaatteeni ihan repaleiksi asti. Onneksi minulla on vielä sentäs yhden mustat, monta vuotta vanhat pitkät housut, joita pyörä ei ole tuhonnut ja joissa ei ole remppasotkuja, jos vaikka tarvitsee joskus mennä jonnekin ihmisten ilmoille.

Taidan asua väärän ilmaston maassa. Olisipa ihanaa kun ei tarvitsisi hankkia talveksi lämmintä vaatekerrosta. (Niin kuin nyt kyllä täytyisi...)
Sain mie hiljattain pienen kirjoituspalkkion yhden lehden nimimerkkitarinastani. Meninpä repalehousissani lompakon pohjaa polttavan palkkioni kanssa kauppaan ja ostin pihamaalle perennoja & kukkasipuleita ja olin onnellinen niistä. Sieluani niin lämmittäisi, jos ensi keväänä tästä pihasta pilkistäisi oikeasti kukkasia. =)