Odottavaa tunnelmaa

Keittiön lattiassa on nyt miltein kaikkialla tuulensuojalevyt. Mies heitti aamulla töihin lähtiessään jotta mie voisin villoittaa lattian. Joskus otan tosissani mokomat heittelyt ja tartun niihin. Villoitus ei tosin ole mielipuuhiani, vaikka tämä villa onkin siedettävää käsitellä.

Miehen mallaillessa lattiaan tuulensuojalevyjä ja naputellessa niitä paikoilleen, mie olen yrittänyt sitä puuhellan taustaa muurailla. Se tulee jäämään epätasaiseksi mutta se on tarkoituskin. Pieni rosoisuus sopii kuvaan, luoden vanhahtavaa tunnelmaa tupaan.

Kannoimme eilen keittiöön tulevan kaminan paikoilleen, jotta saisimme selville hormiliitoksen oikean sijainnin. Kamiinan hormille pitää piikata uusi aukko hieman ylemmäs kuin puulieden varsinainen aukko oli. Siispä vielä sekin aukko (niiden kolmen muun nuohousluukuilla varsutettujen lisäksi) pitää sulkea ja tehdä kamiinalle ihan ikioma "liittymänsä." Pitänee hankkia ensin lisää hormiliitosputkea 90 asteen kulmassa, sulkupellillä ja nuohousluukulla varustettuna. Mutta me näemme sen tulevan tulisijan jo sielumme silmillä, varsinkin kun uusi kamina seisoo sillä paikallaan konkreettisesti, muovein vielä suojattuna tosin...

On todella harmillista, ettei sitä edellistä murentunutta puuhellaa voitukaan käyttää vaan se oli pakko purkaa. =( Ja kun sen purettiin niin sittenpä järkevästi tulisija samalla uudistettiin. Menee vaan vieläkin jonkin aikaa, ennen kuin päästään elävän tulen ääntä tulevassa keittiöstämme kuuntelemaan. Vähän vielä, vähän vielä...