Operaatio puuhella

Kyllä ikiaikaisen puuhellan purkaminen onkin sitten nokista ja pölyistä puuhaa! 

Miten nuohoojien keuhkot ovatkaan täynnä nokea?!

Eikä noki meinaa lähteä iholtakaan pois kunnolla, vaikka minulla oli hanskat käsissäni, mutta noki meni läpi niistä. Jopa yläkerran rappusissakin oli nokipölyä, muovisesta keittiönoven suojauksesta huolimatta, purkaessani keittiön puuhellaa pois tänään. Puuhellan pellitykset on jätetty aikanaan keittiön seinälevyjen väliin, joten niitäkin on purettava. Kaakelit piti myös purkaa seinästä, koska hellan kansi oli jäänyt reunoistaan pahasti kaakelien alle. Kaakeleista olen saanut ehjänä useimmat. Jotkut hajoavat eikä sille voi mitään. Emme aio näitä kaakeleita ainakaan tässä tilassa käyttää kuitenkaan. On ollut suorastaan hätävarjelun liioittelua laittaa kaakelit seinälle kattoon asti, puuhellan reunustoille. Vähempikin olisi riittänyt. Otetaan ne nyt samalla siis pois. 

Kurkottelin tikkailta kaakeleita pois seiniltä.

Täytyy laittaa lisää muovia pari kaistaletta keittiön oviaukkoon, koska lattian vanhat eristeet pölyävät myös hurjasti sitten kun niitä aletaan poistaa tämän puuhellan purun jälkeen. Joka ilta saa imuroida ja pestä lattiat muutenkin tämän remontin tiimoilta. Voi miten odotan sitä, että purkaminen ja pöllyttäminen loppuu ja sukat pysyvät jaloissamme jälleen puhtaampina.

Säilytettäviä hellanosia ja kaakeleita...

Puuhella oli sisuksistaan aikamoisen laho, joten siitä säästetään vain kansi, ritilä ja luukut yms, mahdollista pihakeittiötä varten. En ole saanut tähän mennessä kuin kolme ehjää tiiltä talteen hellasta. Työkaluina miulla oli vasara ja katkennut puukko. Löysin kyllä muurarinvasarankin, mutta siitä -yllätys-yllätys- lähtee terä irti varrestaan, ollen aivan viraton. Mutta useat tiilet ovat tähän mennessä olleet melkein irti, murtumisensa lisäksi, eli oikeastaan hellan peltinen kuori piti kasassa suurta osaa ylimmistä tiilistä.

Tulin nyt mehutauolle ja päivitän tämän päiväistä hommani ihan melkeinpä reaaliajassa. Menen toki kohta takaisin ja siivoan nuo esiin tulleet tuhkat peltipönttöön, siirtäen ne ulos, etteivät leviäisi enempää. Hah, miten naisellisen näköinen olen itsekin tuhkaisine hiuksineni ja pölyisine paitoineni. Yritän tässä istua ihan paikoillani etten karista yläkertaankin tomua.

Lisää säilytettäviä...

Ulkona kottikärryissä odottelee jo kuorma rikkinäisiä ja mustia tiilenpaloja sijoituspaikkaansa pienessä vesisateessa.
Takaisin töihin siis hop hop ja heip. =)

Miun työvarusteet...

Jatkettu seuraavana aamuna, 12.8.2011:
MELKEIN sain purettua koko hellan pois kerralla! Muutama tiili jäi tiukasti kiinni koska ne alimmaiset menevät limittäin seinään muurattujen kanssa, enkä uskaltanut enempää purkaa savuhormiin päin. Hengityssuojainkin alkoi olla aikamoisen likainen vaikka välillä olin ravistellut sitä ikkunastakin. Leikattava polvi alkoi lisäksi morsettaa kipuilupiipityksiä. Se oli kai saanut hieman likaa kiertoliikkeitä kun pihalle tiiliä heittelin.

Tiilit menevät odottelemaan pihakeittiön paikkaa...

Joka puolella leijui, niin sisällä kuin pihallakin 

sellainen hyvin nokinen tuoksu. 

Sisätiloissa piti imuroida 

ja illalla vielä pestä lattioita.

Hellan paikka seuraavana aamuna...

Töistään tultuaan Late hihkui ovella 
-Oot sitten laittanut tuulemaan.
Ilostui, kun risa hella oli kadonnut ja nyt tiilikasana pihassa. Mies kiskoi omatkin työvaatteet ylleen hengityssuojaimineen ja poisti vielä muutaman tiilen ja pidemmäkseen koputteli laattoja irti seinästä ja savuhormista. Seinä olisikin kivan oloinen ihan tiilipintaisena. Kumpikin meistä ilostui niiden tiilien tullessa esiin. Esimerkiksi rapattu pinta ei miellytä kumpaakaan. Sellaisiakin pintoja täällä on...

Entistä hellan paikkaa pitää vielä siistiä ja sulkea ylimääräinen hornin aukko. Toiseen aukkoon sovelletaan pikkuinen mutta pippurinen ja lämpövoimainen söpö kamiina. Hellan ympäryspelti pitänee leikata dremelillä oikean puolen lastulevyseinältä, jonne kaapit saapuvat takaisin. Vasemmalta puolelta seinän välissä kiinni oleva pelti saadaan irti, kun sitä seinää vähän puretaan ja tutkitaan, missä menevät kannatinpuut... Suunnitelmia, suunnitelmia... Kauppalappuun on kirjattu laastia, palolevyä ja lattiamateriaalia...Viikonloppuna pyrimme saamaan tuon vanhan lattian pois...

Illalla mies saunanpuhtaana kirjoitti fb-statukseensa:

-Joku oli töissä ollessani rikkonut hellan...

=)

PS: Puuhellan muurari oli ollut armoton tupakkamies. Tupakantumpit hän oli tunkenut muurilaastin sisään, muistoksi jälkipolville...

PS2: Nuo tiilet mie laitoin pihalle kukkapenkkien reunuksiksi ja yllätys-yllätys, suurin osa niistä mureni seuraavassa vesisateessa ihan atomeiksi... Niin haperossa kunnossa ne olivat...! =/


PS3: Nuo kaikki komeat puulieden rautaisen kansiosat myin puhdistuksen ja öljyämisen jälkeen paikalliselle miekkoselle joka rakensi juuri omaan remontoitavaan taloonsa appensa kera uutta puuhellaa. Puuhellan kansi näin ollen, ei kauaksi joutunut alkuperäisestä paikastaan linnuntietä... <3 nbsp="" p="">
Lämmittäköön se uuden kotinsa asukkaita sydämellisesti.