Makuuhuoneen kimpussa

Makuuhuoneessakin on joskus ollut tulipesä. 

Muistona siitä ovat nämä tuhkaluukut palomuurissa... 

Kuva napattu lattialistojen poiston jälkeen. 

Kun Lari saapui töistään kotiin tiistaina, aloitimme makuuhuoneen lattian purun. Olin tyhjentänyt päivällä huoneesta pois meidän vaatteemme, petivaatteet, taulut, hyllyistä ja matoista puhumattakaan. Yhdessä sitten siirsimme vielä suojamuovitetut runkopatjasängyt olohuoneen puolelle.  

Muovimatto oli liimattu kokolattiamaton päälle...?

Oli suhteellisen hikistä kiskoa irti muovimattoa, joka oli liimattu sen alla olleeseen kokolattiamattoon, joka oli liimattu alla olevaan lastulevyyn, joka lähti paikoin vain murusina pois lautalattiasta, ja ne paksuhkot maalatut ponttilaudat olivat jättimäisin nauloin kiinni koolauksissa, talossa, jonka rakensi Jussi.
-Ei vaineskaan. Emme me todellakaan tiedä kuka ne oli rakentanut, tuli vaan mielleyhtymä tuosta luettelosta. =) 

Yhteenvetona: kaikki lattiasta irrotettavat osaset tappelivat tosissaan kaikkia purkutoimenpiteitä vastaan.  
Mutta me ei annettu periksi.

,

Muovimatto ja kokolattiamatto olivat tiukasti yhdessä...

Vaikka teippasimme makuuhuoneen oviaukkoon muovia kahteen kerrokseen limittäin, pöly meinasi karata muualle taloon joka kerran kun avasimme makuuhuoneen ikkunan heittääksemme muovimaton kokolattiamattoalustoineen, lastulevyn palasia ja lattialautoja pihalle, varoen samalla ikkunoita... 

Lattiapinnat lähtivät sisulla pois kahden illan uurastuksen voimin. 
Siinä välissä oli yksi päivä, jolloin miulta ensin hajosi kännykkä. Näyttö pimeni vaan täysin, enkä uskaltanut avata sen kuoria kun en koskaan ennen ollut sitä avannut. Tosin olin pelannut sillä mahjongia sinä aamuna terveyskeskuksessa odotellessani omaa vuoroani, ja epäilin puhelimen menneen rikki pelaamisesta? Voiko niin käydä?


Kun puhelin oli mykistynyt, menin leikkaaman pihalle nurmikkoa rämisevällä leikkurillamme. Sainkin leikattua varmaan 1/4 kun yhtäkkiä kone sammui kuin seinään, kun vedin sitä perässäni takapihan suuren ruusupuskan läheltä. Vilkaisin konetta ja äkkäsin äimistyksekseni sen tärisyttäneen itsestään bensasäiliön puoliksi irti roikkumaan koneen sivulle! Irronneita osia oli pitkin koneen päällistä. Keräsin osat talteen ja vein kuumentuneen koneen puun alle odottelemaan Latea... 

Tuonne lintujen juomapaikalle joskus tulisi kasvihuone... =)

No höh. Jos ei voi leikata nurmikkoa niin sitten jälleen pilkkomaan puita. =) Niitä riittää vielä sillä ne suurimmat, oksaisimmat ja kieroimmat tapaukset odottelevat yhä halkomistaan. Pelkkä kirves oli ihan pilkkaa koivupölleille, mutta jättikuusipölli oli liian painava ja suuri, joten hain sen kanssa häärätäkseni kiilan esille. En ollut koskaan ennen kiilaa käyttänyt mutta sen käyttö näytti kätevältä kun olin katsellut kuinka aikanaan Mama pilkkoi lapsuudenkodilla sellaisen avulla isot pöllit talon polttopuiksi (en ikinä muista nähneeni isäpuoleni pilkkoneen edes polttopuita, kaikki koti- ja navettatyöt olivat Maman harteilla!) ja nyt olin katsellut Laten halkovan kiilalla vaikeimmatkin pöllitapaukset. 


No siispä miekin kokeilin. Iskin kiilan kuusipöllin keskelle, jossa näkyi jo pieni halkeama. Iskin kiilaa ensin kirveen hamaralla ja hain sitten pienen "lekan" jolla jatkoin kiilan takomista. Pölli räsähteli ja irvisteli toiselta sivultaan, muhkean oksanpahkun yläpuolelta. Vaan kiilapa upposi tiukasti pöllin sisään, enkä saanut sitä lähtemään pois enää millään. 


Hainpa sitten avukseni pitkän taltan, jolla ajattelin avustaa kiilan pois. Iskin talttaa joka upposi helposti puuhun, kunnes huomasin iskeneeni taltan ongelmapöllin läpi seuraavaan, hakkuutukkina olleeseen pölliin! 


-Nuo veljekset (Late ja M) niin innoissaan tässä jokin aika sitten pienivät metsurin katkomat puut pölleiksi, etteivät jättäneet edes yhtä kunnollista hakkuutukkia!!!  Sellaisen suurimman oisi voinut jättää. Mielellään kiitos. Tai montakin suurta. Huoh. 


Kun Late sinä iltana saapui kotiin, hän ensin elvytti kännykkäni. Tosin keskimmäinen lapseni ♥ oli jo laittanut sinä päivänä postitse miulle tulemaan entisen kännykkänsä ensiavuksi, jotta äitellä oisi edes yksi puhelin. =) 
Voi sitä poikaa! ♥ ♥ 


-Kaiken ylimääräisen tavaran kun olimme poistaneet jo viime muutossa, ja muuton jälkeen kirppiksellä pariin kertaan. 


Seuraavaksi Late kävi ruohonleikkurin kimppuun, kokosi osia, havaitsi siitä puuttuvan pitkän ruuvin, jota ei löydetty maastosta ruusupensaan lähistöltä, joten mies kipaisi paikalliseen sekatavarakauppaan, löysi pitkiä ruuveja, korjasi koneen ja testasikin sitä hieman. Mie muina naisina pilkoin koivujaklapeja ja kun Late tuli lähelle, esittelin hänelle sen merkillisen kahden pöllin, kiilan ja taltan muodostaman taideteokseni... =) 

Vähiin ne käy ennen kuin loppuvat...

Mies sai senkin sitten selviteltyä, nakkeli kirveellä halkoja irti hökötyksestä saaden taidolla kiilan ja taltan irti. Mie olin nolona, sain opetusta kiilan käytöstä ja klapien teosta, koska mies tuntui unohtaneen, että vain se kiila oli miulle uutta, ei normiklapien teko. Hän pilkkoi vielä itse klapeja jonkin aikaa ja kun kysyin, mennäänkö purkamaan makuuhuoneen lattiaa, mies tuumi ettei taida sinä iltana enää jaksaa. 
Niin meille jäi miun sähläyksieni vuoksi välipäivä remontista, joka sitten jatkui seuraavana iltana. 


Torstai-iltana lattiasta oli poissa yhteistyömme seurauksena niin paljon, että vain hiirenkakkaiset eristevillat ja sen alta pilkottavat purut olivat jäljellä. Me olimme hikoileet viisi litraa hikeä per päänuppi kuumassa huoneessa eikä talon seinämä näyttänyt ulkoapäin kaikkine purkujätteineen lainkaan miellyttävältä. 

Näitä piti käyttää...

Kipeä polvi (olen nyt vihdoin oikeasti nivelkierukkaleikkausjonossa!) alkoi tuosta lattian repimisestä särkeä ja oikutella ja miun kurkussani oli lisäksi tunne, kun kurkkua olisi putsattu pullonpesuharjalla, kaiken yskimisen jälkeen. Astmaatikko ei saisi unohtaa hengityssuojainta tällaisissa töissä, mutta kun muutenkin oli kuuma... 

Purun alta paljastuu multaa? Oikeassa ylänurkassa oli kissanmentävä aukko eristeissä...

Perjantaiksi lupasin -kiltisti hengityssuojain naamassani- pussittaa jätesäkkeihin ne hiirenkakkaiset eristykset, jättäen purun odottamaan Latea. Niinpä perjantaiaamuna pukeuduin remppavaatteisiin, kumisaappaisiin, pitkiin rukkasiin sekä hengityssuojaimeen, hiukset peittävän huvin lisäksi, Käärin eristevillat rullille ja tungin suuriin jätesäkkeihin jotka pudotin ulos ikkunasta. Miun työkseni jäi myös niiden jätesäkkien ja muun purkutavaran siirto peräkärryyn pihalle, odottelemaan seuraavaa kaatopaikkareissua. Pöly kyllä menee hengityssuojaimenkin läpi ja yskittää niin että jouduin turvautumaan astmapiippuun ja antihistamiiniin näinä purkupäivinä. 


Tänään, perjantaina, alkoi sillä aikaa vesisade, kun pussitin eristevilloja, mutta en usko niiden jätteiden mihinkään karkaavan pihalta, vaikka en hetipaikalla niitä olekaan kiikuttamassa peräkärryyn. Silloin, kun sadetta kaipasi, sitä ei kuulunut. Nyt sitten sataa kun välttämättä ei tarvitsisi. Mutta niin aina, niin aina... 

Alimmassa kuvasssa apen tuoma (sai jostain "halavalla" niin kuin Sulo Vilen...) nähtävästi kosteuden =( kanssa tekemisiin joutunut ovi, joka oli tarkoitettu makuuhuoneeseen, poikieni viime viikonloppuisen hionnan jälkeen. 
Pojat ja keskimmäisen tyttöystävä Satu, auttoivat meitä täällä koko viime viikonlopun kaikissa mahdollisissa töissä, eli olivat suorastaan työleirillä!! Kiitos vielä Jake, Miihkali ja Satu. ♥ ♥ ♥

Tuo ovi osoittautuikin hankalammaksi tapaukseksi kuin se oli ensinäkemältä vaikuttanut. Ensimmäisen hionnan jälkeisen maalauksen jälkeen se näytti vielä pahemmalta... Täytyy hioa uudelleen ja pakkeloida ja hioa ja maalata ja hioa jne... 

Joskus kannattaisi tällaisissa tapauksissa ostaa uutta kalustetta, eikä halvalla jotakin käytettyä. Riippuu tapauksesta... Lisäksi toisen maku tahi käsitys asioista ei aina (useinkaan) ole sama kuin itsellä, joten itse pitäisi aina nähdä tarvittava esine/asia/tarvike, eikä uskoa toisen sanaan vaikkapa puhelimessa, lisätöiltä, ylimääräisiltä kuluilta ja murheilta välttyäkseen.


Mutta niin...  Makuuhuone on vasta alkua tällä remonttisaralla. Nyt makuuhuoneen lattia laitetaan ensiksi sille tolalle, että siinä on uudet lastulevyt, jotta voimme käyttää sitä kaikkien mahdollisten tavaroiden varastona, tyhjentäessämme keittiön, jotta pääsemme katsomaan, mitä sen lattian alla on ja mistä se keittiön paha haju johtuu, sitähän ei ole vielä tutkittu... 


PS: Oletko sie koskaan kuullut, että vuonna 1940 rakennettuun taloon (rossipohja) olisi eristemateriaaliksi laitettu lattiaan multaa ja savea? Se tuntuu meistä oudolta... Sen maa-aineksen alla oli sammalta, joka ihan ok ja maa-aineksen päällä purua... 

Maata, tai oikeammin savea, oli onneksi vain ohuelti ja sen alla oli parinkymmenen sentin paksuinen tiiviisti litteäksi poljettu kerros kuivaa sammalta. Sen seassa kuusen- ja männynkäpyjä, risuja, räsyjä, sanomalehteä, kirjeitä...

Alimmassa lattian lankkukerroksessa on lahojakin kohtia... Ne pitänee vaihtaa.
Lisäksi maanpinta on liian lähellä joissakin kohdin lattian alapohjaa, eli töitä on talon allakin. Ollapa nyt vaikka vanha muovipulkka jolla voisi kuljettaa maa-ainesta talon alta pois... =)

PS 2: 
Hengityssuojaimet ovat sitten vaan kertakäyttöisiä, ainakin näin pölyävässä työssä... 
Välillä tuntuu että tarvisi jo silmäsuojiakin...