Kuka kasvin tuntisi?

En tiedä, mikä kasvi tämä syksyn etelän reissulta

mukaan ottamistamme siemenistä kasvanut on.

Yöksi nuo lehdet menevät nukkumaan, sulkeutuvat

kuin sulat lehtiruotiaan vasten.

Toivottavasti se ei ole myrkyllinen,

sillä tyttären kissa söi yhden tällaisen

kasviksen...

PS:

 Tämä puun alku on luultavasti 

Johanneksen leipäpuu. =)

Jo kolmessa vuodessa se on 

kasvanut huoneen korkuiseksi 

ja se tarvitseekin kohta 

uutta rakastavaa ja kookasta kotia. 

Jos kiinnostuit niin ota yhteyttä.

Mutta mitä tapahtui maapähkinöille?

Ne alkoivat kasvaa ja kukkia... =)


edit: Siirsin myöhemmin kasvit yrttimaallemme,
jossa ne kukoistivat hetken, kunnes jokin elukka söi
kaiken maan tasalle... Maamyyrä tai rusakko?????  =/

Yrtit ikkunalaudalla

 Basilika kukkii

Kurkkuyrtti kukassa...

Kurkkuyrtin nuppusia...

Vaikka ulkona sataa ja tuulee,
voivat yrtit ikkunalaudalla
hyvin ja jotkut jopa kukkivat rauhassa.

Kurkkuyrtin kauniita sinisiä kukkia
olen nähnyt koristeina salaateissa
sekä jääkuutioiden sisällä boolissa...
Nyt kuitenkin luin että kasvi olisikin
myrkyllinen?

Kasvia on meillä sisätuloissa vain yhdessä
kukkaruukussa ja ulos kylvettynä koriste-
kasviksi, rehevän kasvutapansa sekä
sinisten kukkiensa vuoksi. 

Forget me not

Olipa ihana yllätys,
että tästä pihasta
löytyi näitäkin... ♥

Hempeä sirotin

 Uusin kirppislöytö. Hempeä sirotin... 

Siitä puuttuu vaan pohjan tulppa... =) 

 Mitähän näistä saa aikaan?

Näköjään oravalle temppuilupaikan? 

Ihan pikkulinnuille ne oli kyllä tarkoitettu, 

mutta hetki sitten viimeksi häädin talipallojen kimpusta pois harakan... 

Oravaa en häätänyt, 

mutta se hermostui 

kun ilmestyin kameran kanssa sitä pihalle kuvaamaan...

PS: 

Neljä talopalloa katosi neljässä päivässä... 

Muoviverkot oli pureksittu puhki...

Pilkkuja

Rikki menneiden (kun yksi keittiön kuivauskaapin hylly taannoin romahti!) 

tilalle muutamia kesäisiä kahvimukeja vaikkapa pihalla kaffetta nauttiville...   

♥

Ja samaa sarjaa kesäisiä aterimia.... 

♥

Laitoin tilaukseen Teeman valkoisia 3 dl mukeja. Ne ovat sopivan kokoisia ja niissä miun silmäni lepää. =)
Voitais ruveta vaikka keräämään Teemaa. Valkoisena. 

Eilinen rae- ja ukkosmyrsky

Ihan hirveän kamala ukkosmyrsky iski eilen yllättäin ihan kohdille. Olin tosin kuulostellut jo aiemmin ääntä, joka kuulosti siltä kuin iso kaivuri kiskoisi jostakin lähistöltä jälleen asfalttia pois tien pinnasta. Asfaltointeja kun lähistöllä on tehty jo jonkin aikaa, ja se haju ei ole mikään miellyttävä, joka tuulen mukana saapuu, ihan sisätiloihinkin.

Istuin teekupillisen seurana netin äärellä ja huomasin lähikunnassa asuvan ystäväni fb-päivityksen kamalasta ukkosmyrskystä ja tajusin samalla, että ne kovat äänet olivatkin tosiasiassa ukkosen jyminää. Jo tähän aikaan kesästä? Vettä ei vielä näkynyt ja ehdinkin kirjoitella vielä jotakin fb:iin todeten ystävälleni, että varmaan pitää kiskoa töpselit urti seinistä. Ystäväni, joka on meillä käynytkin, totesi että olisi se ihan viisasta. Vanha talo ja herkkiä sähkölaitteita.

Sammutin tietokoneeni ja irrotin pistokkeet rasioistaan, tein saman muillekin sähkölaitteille ja laitoin takkaan puita, havaiten samalla kovan sateen jo piiskaavan ikkunoita. Miksi en ollut hakenut puita lisää aikaisemmin? Nyt en kyllä enää halunnut ulos, kun alkoi jo salamoidakin ja vesisade muuttui suuriksi rakeiksi.

Hiukan pelotti olla yksin kotona, Laten ollessa jälleen veljensä kanssa veljesten ralliauton kimpussa. Istuin keskellä olohuonetta sohvalla, kaukana kaikista pistorasioista ja yritin virkata isoäidin neliöitä, mutta välähdykset ja saman tien jyrisevät ukkoset kyllä saivat sydämen pamppailemaan hiukan tavallista enemmän. Näpyttelin välillä tilannekatsausta ystävälle, Latelle ja nuorisolleni. Muualla Suomessa tuntui olevan kaunis sää.

Myräkkä loppui onneksi aika nopeasti. Istuin vielä virkkaamassa tovin, ennen kuin tuli mieleeni, mitä ne rakeet olivatkaan voineet tehdä vaikkapa jo maasta pilkistäville vastikään hankkimilleni pionin aluille? Niinpä kiskoin saappaat jalkaani ja lähdin tarkistusmatkalle näille laajoille tiluksille...

Yllätyksekseni, vaikka myräkästä oli jo jonkin aikaa, kaikki rakeet eivät olleet sulaneet, vaan niitä oli joka puolella; kottikärryn pohjalla, pyöränkorissa, nurmikolla narskuen saappaiden alla, talon seinustalla... Yhä ne olivat aika kookkaita. Joo, tiedän, pitäisi leikata nurmikko. Late huusi Huuto.netistä meille ruohonleikkurin. Saa nähdä, tärppäsikö...

Osa pioneistani kurkisteli unisen näköisinä mullan alta. 

Toivon, että ne eivät olleet vioittuneet, mutta aika näyttää miten kävi...

Kaivonkannen enkeli myrskyn jälkeen...

Tuulikello ei mahtunut kokonaan yhteen kuvaan... =)

Odottelua

Eteisen peili heijastaa
keittiön astiakaapin yläosan...

Kello tikuttaa aikaa seinällä...
















Puuhella nököttää nurkassa
ja odottaa purkua...
Koko talo meidän ohellamme
odottelee remonttia... 

Otetaan rennosti

Sateisena päivänä on mukava kääriytyä
vanhaan Mamalta saatuun ruusuvilttiin,
lukea jotakin kirjaa ja kurkkia,
onko karkkikipossa mitään...

Mukana kauan muuttanut...

Juhla-aterimille paikka...

Toinen pyyhe kuivaa, toinen on astioiden alle

Ruostunut rautalankavyyhti käy pihakranssista

Yrttimaata kaivellessa löytynyt vanha lusikkaressukka...

Pihalla yhä

Tyttäreni Nunnukka-rakas kauhistui meillä viimeksi käydessään, nähdessään että miullakin oli tällaiset croks-jäljitelmät. Ollaan yhdessä välillä näitä jalkimia naureskeltu ja esimerkiksi kaupungilla laskettu huvikseen, monellako on muovihärpäkkeet jalassa. Mie menin ja ostin nämä Keravalta kirppikseltä viime kesänä ja nyt olen pitänyt niitä puutarhassa, toisin sanoen tuolla savipihalla työkenkinä... Ne on helppo huljuttaa puhtaaksi vaikka rännin vesisaavissa... Nahkahanskojen läpi eivät lasinsirpaleet tunnu eivätkä ruusujen äkäiset piikit pistele.. jos ei nyt noista isoista hanskojen reijistä justiinsa jotain osu. Lasinsiruja, risoja pulloja jne löytyy mullasta, nurkista, heinistä koko ajan.

Tässä pihassa ei sitten voi koskaan kävellä paljain jaloin. =(

Burgundinpunainen Ahkera-Liisa

Se vanha varis on varsin ehtiväinen. Jos roskalaatikon kansi jää huonosti kiinni, se menee ja kaivaa lähimmän laatikkoon survotun roskapussimme esille, rikkoo sen ja kiskoo pois roskia pussista. Roskien tipahdeltua maahan, se menee tutkimaan niitä lähemmin. Tuuli levittelee roskat sitten ympäri pihaa. Huoh. Ilkimys varis. Ei se ole palauttanut sitä talipallotelinettäkään... =)

Roska-auto saisi siis jo tulla, etteivät roskat pilkistelisi kannen alta vaariksen houkuttimena. Se auto käy kyllä meillä miten sattuu. Ensimmäisessä laskussakin oli virheitä parinkymmenen euron edestä. Roskakuskit ovat etsineet ympäri kyliä sitä toista roskalaatikkoamme, energiajätettä, löytämättä sitä laskuttaneet sitten myös sen etsimisen turhasta "käynnistä", samalla tyhjentäen sen sovitun kaatopaikkajätteen. Meillä siis käytetään kaikki energyjäte itse. Miksi ihmeessä laatikoita olisi kaksi, koska kummastakin roskiksesta kaadetaan jätteet, niin kaatopaikka kuin energiakin, IHAN SAMAAN ROSKA-AUTOON?
Mie en ymmärrä tällaista "kierrätystä". Onko siellä kaatopaikalla muka joku, joka aukoo jokaisen roskapussin ja lajittelee ne roskat uudelleen sekä kaatopaikalle että energiajätteeksi meneväksi???

Ihan tuore yrttimaa

Teimme töitä yrttimaan kanssa Hanin ja miun käsi- ja jalkavoimin sunnuntaina. Väänsimme piharakennuksen taakse, jossa ei ole NIIN paljoa savimaata, paikan yrteille ja pikkuisen muovitalon tomaateille ja yhä suojaa tarvitseville kasvien aluille. Laitoimme yrttimaalle reunukset tontilta löytyneistä vanhoista hirsistä.

Ihmeellisen vahva tuuli (puuskittain 13m/s) yrittää tosin kiskoa nyt (tiistaina 24.5.) muovisen tomaattitalon etuseinämää pois paikoiltaan, sai irti yhden reunan ja tuhosi kaksi vajaan vuorokauden tomskutalossa olleet tomaatintainta irtisaamaansa muovia heiluttelemalla... Kolme isoa tiiliskiveäkään ei pidättele muovin liepeitä maassa, ei vaikka muovin alareuna on naulattu lautaan kiinni, ja lauta on tiilien alla.
Eikä se muovilieve pysy tuulella tomskutalon päälläkään, vaan tuuli tahtoo riepotella sitä sinne tänne... Mikä ihmeen turbulenssipiha tämä oikein on? Vai tuuleeko tosiaan kaikkialla muuallakin?

Tomskutalo, jota tuuli kohteli kaltoin...

Yrttimaassa jo jotakin...

Koivun oksat alkavat viimeinkin vähetä pihastamme. Kauan niitä riittikin. Oksasilppuri on Hanin käsissä tehnyt hyvää työtä. Havunoksia on pihassa yhä iso, rapiseva keko, jota kekoa me saamme aika hitaasti vähennettyä. Niitä oksia menee peräkärryyn karsimisen jälkeen vain tietty määränsä, ja pienjäteasema on auki vain tiettyinä päivinä.
-Voi kuinka se vanha foorttiressukka olisi ollutkaan tarpeen kakkosautona tässä huushollissa, miun käytössäni! Kaikki oksat olisi jo olleet poissa aikapäiviä sitten! Mie oisin voinut käydä paremmin asioilla, hakea multaa, käväistä Maman luona, mennä näyttämään oikuttelevaa vasenta polveani lääkäriin, jne jne jne...

Mies kun on niin paljon menossa. 

Avaimet harvoin naulassa.

Hania viedään milloin ulkomaille 

milloin toiseen päähän Suomea töidensä puolesta.

Mie saan sitten tuliaisiksi vaikkapa nallekarkkeja. =) 

 Nam. =) 

Takapihaa

Takapihaa toukokuussa. 

Nurmikko, tai oikeastaan voikukkameri kukoistaa. Hinnaltaan ja toimivuudeltaan sopivaa ruohonleikkuria ei ole vielä löydetty...
Tulevan pation paikat on jo merkitty. Oikealle sivustalle istutettu syreenejä.
Pari kukkapenkkiä on aluillaan kukkapenkittömällä pihalla ja kolmatta suunnitellaan.
Tuuli on tuhonnut tähän mennessä kaksi päivänvarjoa, tuossa pihapöydän takana heiluu tuulen viimeisin uhri...

Fasaani, tyttöystävineen, on lakannut kiertelemästä tontillamme...

Ruohonleikkuria ja lisää multaa odotellessa... =)

Vaaleanpunaisia unelmia

Tällaisen ♥ ihanuuden ♥ haimme kotiimme kaupasta keskiviikkona.
Hän saa vielä viipyillä sisätiloissa, koska ulkona on niin kylmää
ja erittäin tuulista. Tuuli saattaisi viedä hänetkin jonnekin ihan
muualle kuten pyörremyrsky vei Dorothyn ihmemaa Ozissa...

Eikö olekin suloinen? Hänen nimensä on Pink Fantasy, 

ja hän on clematis, kuuluen siis kärhöjen sukuun. ♥

Muutakin ♥ vaaleanpunaista löytyi, eli neljä pelargoniaa.
Kaksi niistä on turvallisen ja tuttavallisen perinteisen
vaaleanpunaista ja kaksi erikoisenpunaista, kuten kuvassa.
Pelakuutkin saavat oleskella kylminä päivinä sekä
öisin sisällä. Kauniina päivänä ne käyvät ulkoilemassa.

Mistä ihmeestä tuo kova tuuli on pesiytynyt tänne
seudulle asumaan? Se kaatelee ja kuljettelee tavaroita...
Se kaatoi heti yhden muualle talon seinältä istuttamamme syreeninkin,
niistä paristakymmenestä siirretystä. No, nyt ne tuulisemmalla
paikalla olleet on sidottu tukipuihin jotta eivät kaatuilisi.

Tuuliko vei lintujen talipallotelineen, vai onko syyllinen
kuitenkin iso, vanha varis, joka uteliaana käy vähän väliä
kurkistelemassa pihassa. Se kurkki pää kallellaan hassun
kukkapenkiolevan ulkomuotoakin heti, kun sen penkin
sain valmiiksi. Lintu oli niin keskittynyt tutkailuunsa,
että ei edes huomanut miun kävelleen taakseen.

-Jos et nyt kuitenkaan rupeaisi kaivelemaan, sanoin ääneen. 
Sitten varis vasta havaitsi minut, otti pari askelta poispäin
minua katsellen, lentäen lopulta muualle.

Late näki variksen yrittävän ottaa mukaansa sitä talipallo-
telinettä tässä talvella. Onnistuiko se siinä sitten kuitenkin,
koska telinettä ei löydy nyt mistään? Talipalloja olisi vielä...

-Saisi varis tuoda telineen täytettäväksi välillä... =)

Tästä tulee oveemme hyvä taulu. =) ♥

Käsi kädessä kuljemme taloon autioon...

Sisälle emme uskaltautuneet, 

sillä jo avoinna retkottavista pariovista näki

yläkerran romahtaneen alakertaan.

Valtava vanha tammi ojentelee keskipihalla oksiaan kohti taloa. 

Kaikki mahdolliset ikkunat on hajotettu.

Verhojen riekaleet vilkuttavat tuulessa surumielisesti

pystyynkuivuneiden syreenien takaa. 

Suuri, ihana kuisti kuiskii vielä 

menneiden aikojen suvisista päivistä.

Kaikki on tuhottu ja hajallaan, 

tuulen ja sateiden armoilla.

Joku vandaali on raahannut pikkuisen puulieden 

pihamaalle ruostumaan. 

Pihassa oli lapioilla kaivettuja koloja paikoissa

joissa vanhat perennat ovat saattaneet joskus kukoistaa.

Navetan päätyä...

Autiotalon navettaa kuvasin jo tammikuussa...

EDIT: 

Kulkiessani autiotalon ohi 17.6.2011, 
näin kaivinkoneen pihalla... 

Talo oli jo poissa, 
samoin puolet kauniista navetasta...

Kauniin talon tarina loppui tähän...

Nyt tekee mieli laittaa kukkia kaikkialle...

Tämäkin olisi hyvä idea,
vaan kun miulla on ihan uudet saappaat...
Mutta tällasen istutuksen näin tässä jokin aika sitten. =)

Minun piti oikeastaan ostaa ihan oikeasta kaupasta kesämekko (kun vuosia olen ostellut itselleni vaatteet kirpparilta) muutaman viikon päästä yhdessä tilaisuudessa käytettäväksi, mutta ostinkin kukkien juurakoita ja kukkasipuleita... Ehkä menen tilaisuuteen jossain vanhassa rääsyssä.

Olen möyrinyt multaa kynsien alla pihassa, saaden pienet kukkapenkkien alut aikaiseksi.
Maaperä on kamalaa tiukkaa savimaata... Oikeaa multaa tullaan tarvitsemaan kovastipaljon...

Late auttoi lopulta miun voimieni jo lopahdettua talikon kanssa savenväännössä,
ja siellä on mullan piilossa nyt vaaleanpunaista ja valkoista pionia sekä muutama liljankukka.

Muovin alla suojassa on auringonkukkia, maissia, lemmikkejä, maariankelloja jne. Tomaatit ja paprikat odottelevat sisällä sekä yrtit yhä ikkunalaudalla.

Syreenejä, samoin kuin muutama angervo, sekä piikkiset ruusut pitäisi kaivaa pois talon seinustalta ja siirtää jonnekin muualle, salaojitusta yms varten.

Kasvihuonetta varten olen raivannut pois pajukkoa. Osa jäi suojapuiksi, ettei kasvihuone sentäs seisoisi paljaan auringon alla paahtumassa, eikä sen aurinkoallerginen hoitajakaan kärventyisi.

Saimme kaivettua tyhjäksi keskelle pihaa jätetyn ruman vanhan kaivon pohjarenkaan jossa edelliset olivat kuulema paistelleet makkaraa. Piripintaan täynnä olevan renkaan puoliksipalaneiden puiden alla oli tiiliskiviä ja tuhkaa, sen alla multaa ja hetken iloitsin jotta tästä saankin multaa jonnekin, kunnes lapio kirskahti ilkeästi ja löysin tuhkansekaisen mullan alta piilosta sen oikean, vanhan ja ruostuneen pihagrillin jäännökset, lelujen jäännöksiä (joita löytyy pitkin pihaa), sekä muuta muovia, roskaa, kattotiilejä, halkoja yms... olivat olleet täytteenä kaivonrenkaassa... Huoh.
Se multa meni ongelma-alueelle ja ne romut on kerätty talteen. Montakohan romukuormaa olemme jo vieneetkään kaatopaikalle täältä? Ja lisää tulee...

Risusavottakin jatkuu, mutta hitaasti sillä oksasilppuriin ei voi laittaa yli 3 cm paksuisia oksia. Silppu menee ruusutarhan aluseksi. Havuoksat eivät halua edes mennä oksasilppurista. Pitänee siis viedä niitäkin useampi kuorma pienjäteaseman piharoska-alueelle. Siellä muuten on aina jonoa, kun monta autoa peräkkäin vie oksia ja haravointijätteitään. On onni että sellainen alue on olemassa. =)

Tomaatit hyvällä mallilla

Siivoilin taimihuonetta, siirtelin uhkarohkeasti pikkuruisia taimia suurempiin ruukuihin, esim noita tomaatteja sekä kelloköynnöksiä jo toiseen kertaan kumpiakin isompiin ruukkuloihin. Aiemmin siirsin muita taimia jopa ulos karaistumaan. Suojaan ne kyllä harsolla yöksi ja herkimmät kannan sisälle jolloin pikkueteinen on täynnä hellaan liian suuria pullapeltejä pienine vihreine alkuineen. Meillä OLISI jo muovia pieneen kasvihuoneeseen mutta mies ei muista tuoda muita tykötarpeita...
Mahdolliseen oleskelupatiopaikkaan Late on kyllä muistanut iskeä päätytolpat...

Haaveilen vanhoista ikkunoista tehdystä kasvi- & olohuoneesta, mutta ensi alkuun muovinen talo noille tomaateillekin olisi pieni unelma. Esimerkiksi nämä yläkerran ikivanhat ikkunat menisivät sinne lasitaloon sitten joskus...

Ikkunalla katselee maailmaa lasinen Onnenlintu...
Onkohan se tuonut onnea?
Se kyllä kärsi tässä viimeisessä muutossa
ja lintuun tuli pieni särö...

Orvokkeja äidille...

Tai orvokkeja ainakin minulle. =)

Pihalle kasvamaan laittamani orvokit olivat
jo NIIN pitkävartisia että roikkuivat ruukkunsa reunojen yli, joten
tämän kesän ensimmäinen orvokkien alasleikkaus oli sitten eilen.
Tietty ne kaikki kauniit punasävyiset kukat pääsivät pöytäkoristeiksi ja
eikun odottelemaan että uudet orvokit käyvät piharuukussa kukkimaan...

Ovenpielen orvokit saavat vielä kasvaa...

Pihakoivu on hiirenkorvilla... <3