Viikonloput kuluvat aina nopeasti

Keskityimme viikonloppuna olemaan paljon ulkosalla. Saimme pihaa siivottua jälleen hieman lisää. Suuremmin ei kannata haravoida ennen kuin nuo puut on kaadettu, jotka kaadettaviksi nyt on merkitty. Sitten onkin siivoamista aikalailla.

Olohuoneen ikkunalla räpiköi nokkosperhonen. Molemmat tahdoimme siitä kuvan ja mie yritin houkutella sen syömään hunajaa pieneltä korkilta ikkunalaudalla, mutta ei se havainnut sitä. Se katseli vaan ulos ja räpiköi lasia vasten ja Late sai sen kävelemään pahvikortin päälle, jossa se matkusti ulos ovesta ja voi kuinka iloisesti se lensi tiehensä. Kevään houkutus oli perhosellekin niin suuri, ettei syömään malttanut ruveta. Ulos vaan piti päästä, vapaana lentelemään. Ymmärränhän minä sen...
Se istahti hetkeksi vielä talon ulkoseinälle aurigon lämpöön ja sain siitä vielä yhden kuvan näpättyä ennen poislentoaan. 

Kävimme vaihtamassa Laten autoon kesärenkaat. Hänen harraste- ja tallipaikkansa on aika kaukana, kymmenien kilometrien päässä, muutamien kaupunkien ja peltoaukeiden takana, joten otimme kamerat mukaan, jos vaikka bongasimme joutsenia vihdoin peltojen sulavesissä ja niin me bongasimmekin! Kolmisenkymmentä lintua yhteensä. Oi että ne ovat uljaita. Mutta ei niitäkään kovin kauniilla lauluäänellä ole siunattu, niin kuin ei tuota pihafasaaniammekaan...

Viime torstaina muuten, samaan aikaan kun tt oli pihassamme, lensi viisi joutsena huudellen ja rivissä ylitsemme, ja sain jopa tt:n katsomaan taivaalle kun osoittelin lintuja ja hihkuin:
-Katsokaa! Joutsenia!





 Äänestämässäkin kävimme. Pakkasesta kaivelin kakkupohjan ja kasasin sille mansikkaisen vaalikakun, jonka mansikat tosin olivat vain mansikan näköisiä, eivät makuisia.
-Mutta aikomus oli hyvä. 






Kokosimme pihalle jo tilapäisen terassipaikankin, pallogrillin, pöydän, vanhan päivänvarjon ja kahden tuolin avulla. Kova tuuli teki kuitenkin äkkiä lopun vanhasta varjosta, jonka olin jo kahtena menneenä keväänä saanut pelastettua roskalaatikolta. Nyt luonto viimeisteli varjon risaisuuden, ennen kuin ehdimme istahtaa hetkeksikään sen alle tänä keväänä.

Täytyy myöntää, että ulkona puuhailu väsyttää mukavasti. Pallogrilliä ei jaksettu ottaa enää illalla ensikäyttöön, kun Uniteppo jo kutsui katselemaan unikuvia.