Oh, downshifting

Joku joskus totesi, jotta meillä on tyypillinen vanha sauna. Itseasiassa se -jos meille kerrotut tiedot paikkansa pitävät- on vain viitisen vuotta vanha. Se on tehty talon uudempaan ns lisäosaan. Mutta millä tavalla, emme tasan tarkkaan tiedä. Ehkä ilman lämpöeristeitä ainakin, koska viime talvena se oli varsin kylmä kellari, paitsi saunapäivinä kiukaan lämmössä, ihan korkealla lauteilla.

Pihapiirin vanha, liekö ihan talon alkuperäinen The sauna löytyy piharakennuksesta. Korkea, erikoinen kiuas houkutti kurkkimaan syvyyksiinsä varovasti hiukan lähemmin. En halunnut koskea vuosien pölykerrokseen ja avasinkin siis vain varovasti kiukaan kivien päältä ruostuneen peltiluukun. Kiukaan mustat kivet ovat suoneet löylyjä hirsisessä saunassa kylpijöille varmaan aika monia vuosia...

Pesuvesi saunojille, on kuumennettu padassa.Toivottavasti jostakin pihamaalta löytyy sellainen vanha kaivokin, josta pataan on vesi kannettu, sitä pientä puutarhaa ja ensi kesää nääs ajatellen...

Edellinen asukas oli rakentanut saunaan tukevatekoisen koirankopin yms ja saunan pihaan ison koiratarhan niin, että koira kulki sisään ja ulos saunan ikkunaan tehdyn luukun kautta. Luukun, törkyä ja tarhaa olemme purkaneet pois sitä mukaa kuin sitä on paljastunut lumen alta. Ainoastaan verkon edellinen asukas oli leikannut pois, tukipuut jäivät meidän siivottavaksemme, samoin ihan kaikki muu, mitä suuren koiran olopaikassa oli.

Olen siivonnut kaatopaikalle vietäväksi auton peräkärryllisen likaisia, karvaisia, pölyisiä ja haisevia vanhoja mattoja, täkkejä, patjoja, koiran tuhoaman kookkaan nojatuolin ja vaikka mitä pois tästä vanhasta saunasta. Vanha sauna haisee kamalalle, kuin likainen iso koira olisi yhä siellä. Haisevaa, kosteaa tilaa ei voi käyttää edes remonttitarvikkeiden säilytyspaikkana. Poispurettavaa siis riittää. Yritämme purkaa piharakennuksen tiilet ja puuosat aikanaan niin, että kaikki jatkokäyttöön sopiva tulee tallennettua, esim kesäkeittiötä varten. Silti kaatopaikkakuormiakin tulee yhä löytymään...

Kun syljeskelin suustani pahaa makua ja pölyä siivousurakkani jälkeen pihamaalla, kuulin korkean kuusen latvasta mustarastaan laulun ja se toi taas valon sydämeeni. Ihanaa, että niitä kauniita tummia lintuja on täälläkin seudulla. Niitä jäin kaipaamaan edellisestä asuinpaikastamme.

Myös suloisia punarintoja kauniine lauluineen, olen bongannut, jopa lintujenruokintapaikaltamme, samoin viherpeippoja niiden siellä tavallisesti tättähääräävien tiaisten kera. Fasaaniherrakin käyskentelee päivittäin pihamaalla ja kiljahtelee välillä käheästi, varsinkin nähdessään kulkukissan hiipivän lähitienoossa.

Joku kiskoi postilaatikostamme pois hienon, Apen tekemän nimikylttimme. Onneksi itse laatikko on vielä paikoillaan, mutta tosiaan sinne eivät kirjalähetykset mahdu, vaan ne joudun hakemaan keskustan postista, postiljoonin ensin turhaan niitä yrittäessä tunkea postilaatikkoon, jättäen viestin yrityksestään ja kutsun kipittää postiin. Jos hän tulisi ovelle niin hänen ei tarvitsisi viedä niitä takaisin postiin? Miehän olen niin usein kotosalla, kirjoitan ja kudon ja kurkin ikkunasta pihan lintuja. Tai sitten olen ihan pihalla keräämässä risuja, siivoamassa lumen alta löytyviä roskia ja tavaroita pois jne jne jne.

Olen toki työpaikkahakemuksiakin laittanut lähiseudulle, mutta koska minun pitää mainita crohnintaudistani työtä hakiessani, (JOS sitä ei mainitse jo siinä vaiheessa, sairaspoissaolot crohnin aktiivivaiheessa ovat hyväksyttävä syy irtisanoa työntekijä) ei usein työpaikoistakaan kuulu koskaan mitään. Crohnihan ei todellakaan tartu. Se on henkilökohtainen autoimmunisairauteni. Sen vuoksi en saa esimerkiksi vakuutusta vakavan sairauden varalle, koska crohn on jo sellainen. Se on pikkuhiljaa heikentävä sairaus, jolle ei oikein ole keksitty parantavaa lääkitystä. Minulla se luultavasti oireista päätellen on ollut jo melkein murrosiästä saakka. Sitä on hoidettu "närästyksenä", epäselvänä keliakiana, jne kunnes vasta nelisen vuotta sitten tähystyksessä (en ollut suostunut tähyyn aiemmin) löytyi syy sekavalle oikkuvatsalleni ja ikuisille vatsakivuilleni, eli crohnin tulehduttamaa ohutsuolta pitkät pätkät. Taas yksi uusi tähy ja mahdollinen ohutsuolileikkaus kummittelevat edessäpäin. Se tähy on aina yhtä kammottavaa. Olenkin todennut joskus nielaisevani mieluummin kameran, jolla kuvannettaisiin suolistoani. Mutta en kyllä tuota omaa suurta canoniani... Sitä Herra Fasaanikin pelästyi yhtenä päivänä pihalla ja juoksi tiehensä kuin maantiekiitäjä. Tiedän, tiedän, nielaistavalla kameralla ei saa otettua koepaloja. Herra Fasaani palasi kyllä pian takaisin, eikä pelkää minua ilman kameraa pihalla hääriessäni.

Herra Fasaani juoksee pakoon kameraa...

Tämä tyyni downshifting elämä sopii minulle. En tavoittelekaan statusta, valtaa enkä kunniaa...
Multapurkeista pilkistävät pienet vihreät lehdet ja punarinnan suloinen laulu sykähdyttävät minua enemmän kuin hektinen ja meluisa meno maailmalla. Tietenkin haluaisin tienatakin jotakin, saada palkkapussin ja olla mukana maksamassa tätä taloa...

Lumen alta paljastuu tosiaan kaikenlaista... Nyt olemme löytäneet peräti yhden rajapyykinkin. Uudemman saunan ikkunalaudan peltikin löytyi pihan lumihangesta. Laitoin sen talteen jotta mies saa kiinnittää sen paikoilleen. Yläkertaan on tulossa uudet ikkunat vanhojen kaksilasisten, tuulessa kolisevien tilalle. Mietimme rakennustelineitä, joiden avulla ikkunat saadaan paikoilleen ja peiteluukut vanhoille salmiakki-ikkunoille. Aina jotakin. Eteenpäin, sanoi entinen mummakin lumessa, ihan kaikessa rauhassa.

Nyt taidan mennä keittämään lounaakseni kaurapuuroa ja sen kanssa nautin mansikkahilloa... 



PS: Myöhemmin paljastui, että sauna onkin tehty lisäosaan jo vuonna 1996, ja REMONTOITU viisi vuotta sitten....