Väärä roskalaatikko

Istun yläkerrassa kirjoittamassa ja kuulen kuinka roska-auto pysähtyy kohdalle ja pian roskiksemme kolisee auton syövereissä. Kurkistan ikkunasta ihmetellen, koska edellisestä roska-auton käynnistä on vain kaksi viikkoa. Auton piti käydä meillä vain kerran kuussa. Kuljettaja on palauttanut jäteastiamme jo paikoilleen ja lähtee pihan perälle noutamaan toista jäteastiaa, jonne keräämme poltettavat jätteet, ja minulle tulee niin kiire avata ikkuna että heikkotekoinen ulommainen lasi on pudota alas pihalle. Huudan ikkunasta läpi roska-auton kovan melun, ettei sitä laatikkoa saa ottaa! Mies jatkaa harppomistaan ja mie kiljun saman uudestaan kovemmin jolloin mies vilkaisee ensin ovelle, sitten ympärilleen ja viimein yläkerran ikkunaan ja pysähtyy katsomaan. Huudan vielä kerran käsiäni ikkunasta Kermit-sammakon lailla huitoen, ettei toista laatikkoa tarvi tyhjentää. Selitän, että vain sekajäte viedään ja sekin vain kerran kuussa.
-Eikö tuota toista astiaa tyhjennetä sitten ikinä, mies ihmettelee.
-Ei, kiitos, me tyhjennämme sen itse, kiljun ikkunasta.
-Okei, selvä, muutan tiedot tilauslistaan, kuuluu pihalta.
-Morjens, mies hihkaisee ja harppoo autolleen ja mie jään tappelemaan ikkunan kanssa, joka ei halua enää mennä kiinni.

Myöhemmin päivällä vien sen toisen jäteastian puuliiteriin, pois pihasta ja näkyvistä. Viedään sinne sitten ne palamaan menevät paperit ja pahvit.