Kevätaurinko sulattelee

Nuohooja kävi viimein, eikä tällä kertaa ollut onneksi 

vaarassa pudota katolta. Savuhormi oli ok kunnossa, 

paitsi että piipun ylimmät tiilet voitaisiin uusia. 

Olohuoneen takka oli vähiten kerännyt itseensä nokea. 

Se kun on uusin näistä tulipesistä. 

Noissa kahdessa muussa oli vähän huomauttamista 

mutta nepä taitavat muutenkin mennä vaihtoon.

 

Kun nuohooja imuroi katolla savuhormia

minä kuuntelin yläkerrassa hormin hassua imurin huminaa 

ja ihailin kymmeniä multapurkkejani joista pilkistää vihreää. 

Katselin niitä kamerankin läpi mutta ne eivät ole 

vielä kovin kuvauksellisia. 

Kasvakoon nyt ressukkaiset. =)

Kun nuohooja imuroi yläkerran pönttöuunia, 

mie kipitin pois tieltä alakertaan kamerani kanssa 

ja kuvailin keittiössä eilen Maman luota saamiani 

muratin oksia joista saan kesäksi ihanasti monta 

ruukullista kesämuratteja pihalle.

Ruokakaupasta oli pakko ostaa kainaloon 

kotiin vietäväksi, sininen ruukullinen helmihyasintteja, 

kevättä juhlistamaan.

Valitsin mukaani sellaisen ruukun, jossa oli enemmän 

nuppuja kuin auenneita kukkia, että ilo kukista kestäisi kauemmin.

Ihmeellisesti se olisi kevätpäiväntasaus jo 

ensi viikolla. Pitkä kylmä talvi alkaa olla takana. 

Eliaksenkukka kurkistelee keittön ikkunasta 

tuota vahvaa valoa, lumikinosten sulattelijaa.


PS: Viikonloppuna kävimme kurkistelemassa Apen
harrastetiloissa, kuinka kylpyhuoneen peilikaappi sekä
allaskaappi valmistuvat huimaa vauhtia,
-ja wow- ne olivat upeat!

Niitä odottaa kotona jo konjakin sävyinen
puuvaha ja kahvat allaskaapille...
On se Appi taitava!

♥♥♥♥♥