Aikomuksia

, k...

Lauantaina mies menee ralleihin töihin ja minä jään kottiin. Mitäs sitä tänään tekis? No jos vaikka kokeilisi leipoa tuolla pikkusähköhellalla, johon miun omat leivinpeltini eivät edes mahtuneet. Laitoin omat pellit varastoon, jos vaikka jossain vaiheessa keittiötä remontoidessa hankitaan sellainen normilevyinen hella. Pullataikina nousemaan ja kakkupohja-ainekset esille. On Hanin syntymäpäivä. Juhlan kunniaksi ostamani tulppaanit nököttävät ikkunalaudalla.

Mutta minulla ei ole yhtään leipomusfiilis, vaan kaivankin esille apen keittiökaapin vetimet ja eilen sekatavarakaupasta löydetyn Sampo-jauhepurkin ja kumirukkaset jo muutenkin karheisiin käsiini ja testaan yhteen messinkivetimeen kuinka puhtaaksi se tulisikaan. Tulihan se. Tarvittaisi vaikka vielä vanha hammasharja jolla viimeistelisi ja tuloksena olisi upea hohtava ihana laatikon vedin, kuin koru konsanaan. =)

Vanhoja kunnon tehoaineita. =)

Yhden vetimen testattuani mietin, tepsisikö aine noihin olohuoneen kaakelitakan lasiluukkuihinkin joissa on paksu kerros nokea? Tuumasta toimeen. Purkin ja kostean pesusienen kanssa olohuoneeseen ja takkaluukku auki. Ihme ja kumma, se aine tepsi. Luukusta tuli kuin uusi! Taustahälynä televisiossa Jamie Oliver opettaa oppilaitaan opettamaan muitakin kokkaamaan... Vielä toinen luukku ja pesusieni on entinen. Sieni roskiin ja vaellus keittiöön. Mitä mun pitkikään? Ai niin, syödä banaani. Niitähän on tuossa iso kasa jostain kumman syystä. Ai niin se kakku. Mutta pakkasessahan on kolme irtopohjaa joista voin tehdä huomenna kakun. Oli suunniteltu, että vietetään Hanin synttäreitä sitten vasta sunnuntaina. Luultavasti ketään ei edes tule kylään joten miksi mie sitä pullaakaan... Pakkasessa on sitäpaitsi kolme korvapuustia... Saan syyn olla leipomatta. =)

Nyt liekit voi nähdä luukkujen takaa. Tässä luukut ovat saaneet myös liesimustakäsittelyn.

Olohuoneessa tuijotan hetken kahta ikkunaa ja eriparisia verhokyhäelmiäni. En muista koska ennen olisin asunut talossa jonka olohuoneessa on kaksi ikkunaa. Siksi eilen kauppamatkalla ostimme myös verhoaineksia olohuoneeseen, sekä salusiinikangasta keittiöön. Etsin esille ompelukoneen. Kannan sen keittiöön ja toivon koneen tällä kertaa ystävällisesti toimivan. Se on sellainen oikukas ja herkkä kapistus joka toimii jos sitä huvittaa toimia. Hani sitä välillä fiksailee ja joskus tuntuu auttavan kun tätä konetta mies vain katsoo. Se on kuin mun tietokoneeni. Aikanaan pojat tai Nunnukka vaan katsoivat mun oikuttelevaa konetta ja taas se toimi. Mikä ihmeen sähköyliherkkyys mun sormissa on kun saan koneet epäkuntoon?

Leikkaan myös salusiiniksi aikomani kankaat valmiiseen mittaansa. Levitän kankaat keittiöön ja istahdan ompelukoneen ääreen. Kaikki on tsekattu ja taittelen salusiinikankaan reunaa päärmeeksi ja kiepautan koneen sivupyörästä neulan kerran kankaan läpi, lasken paininjalan ja painan varovasti varpaillani poljinta ja kas, konehan ompelee! Mutta ilo jää lyhykäiseksi kun huomaan kymmenen senttiä ommeltuani, ettei kankaassa ole yhtään tikkiä. Ehkä alussa kaksi tikkiä, mutta sen jälkeen neula on vain reijittänyt kangasta... =(
Nappaan tilkun ja kokeilen kaikenlaisia säätöjä, mutta kone tekee vain reikiä tilkkuunkin, Ei se toimi. Pitäneekö minun ruveta siis käsin ompelemaan salusiineja? Jätän koneen pöydälle, saa mies katsoa sitä kun saapuu ralleista. Jos jaksaa. Jos ei jaksa nyt niin sitten joskus muulloin. Keitän kupillisen teetä ja menen kurkistamaan loppuosan ylpeydestä ja ennakkoluuloista ja komeasta mr Darcysta... =)

Palaan keittiöön ja siivoan pois sen kiillottamani vetimen plus ne muut yhä tummuneet ja laitan ne purnukkaansa. Seuraavan kerran kun ostetaan uudet hammasharjat, täytyy laittaa talteen ne entiset. Niitä pikkuruisia harjoja voi käyttää näidenkin putsaamisessa. Pesusienellä ei saanut tämän tarkemmin. Nyt vaan muutossa tuli heitettyä pois jopa vanhat hammasharjatkin. =)

Tiskaan pois aamuisen mukit ja saan edes sen asian tehtyä tänään. Ai niin, aamullahan mie laitoin pyykkikoneen päälle ja sain ne pyykitkin (hieman viiveellä) kuivaustelineelle. Pyykkikone piipitti valmista juur silloin, kun olin takanluukkujen kimpussa. Piti ensin pestä kädet ennen kuin saaatoin koskea pyykeihin. Pyykit olivat toinen asia siis jonka aioin ja tein loppuun.

Myös keittiön puulieden kansi sai liesimustakäsittelyn.

Sekoitan jauhelihataikinan kulhoon, työnnän kulhon jääkaappiin ja palaan telkun ääreen. Samalla kurkin Hanin kannettavalta Nunnukka-tyttären ihanan pitkää meiliä. Esikoiselta tulee kohta tekstiviesti jossa hän kysyy voiko maissijauhoja käyttää korppujauhojen sijaan? Juu, vastailen soittelemalla. Lihapullista sielläkin oli kyse. =) Juur laitoin itse gluteenittomia jauhoja omaan lihapullerotaikinaamme ja kun mies saapuu, teen pyöryköitä pellille leivinpaperin päälle ja pelti uuniin. Kun saan ne paistettua, olen tehnyt tänään jo kolme asiaa. Ainakin on suuri aikomus tedä niin. Kuinka paljon asioita sitä lauantaisin pitääkään saada valmiiksi asti? =)


PS: Kyllä se pikakakkunen piti sitten kuitenkin kahvipöytään sunnuntaina vierailijoille äkkiä väsätä. =D

PS2: Maanantaina saan mustattua keittiön puuhellan kannen ja olohuoneen takan ristikkoluukut liesimustalla. Nyt nekin ovat hienot.

PS3: OStin uudet hammasharjat meille ja sain vanhat kierrätyskäyttöön, eli astiakaapin vetimet ovat nyt kirkkahat ja Hani asensi ne paikoilleen. Kaapin helmakangas saisi oikeasti olla kuitenkin valkoinen tai ainakin valkopohjainen...

Astiakaappi vetimineen hiukan myöhemmin...

...