Muistan hyvin sutkoht väsyttävän päivän vuosi sitten, kun suuri kuorma-auto oli lastattu Keravan yhdessä lähiössä täyteen muuttotavaroita valmiina matkalle uuteenvanhaan kotiin, jota iltaisin ja viikonloppuisin olimme käyneet jo monen monta kertaa siivoamassa muuttokuntoon.
Ensin sinä päivänä kyllä piti lähtöpaikan pihassa tehdä paljon lumitöitä, että auto saatiin mahtumaan pihaan niin, ettei siitä ollut haittaa muille asukkaille. Jäälyhtyni olin vienyt pois siitä pihasta, melkein kaikki, naapurin iloksi, tai joksikin... Pakkanen rutisi mutta hiki siinä tuli kuitenkin tavaroita autoon lastatessa.
Kaappeja olin tietenkin pessyt jo niitä tyhjentäessäni ja siivonnut sitä mukaa kun muuttolaatikoita täyttyi. Viimeinen lattioiden imurointi ja pesu jäisi iltaan, joilloin tulisimme uudelleen vielä kerran tähän osoitteeseen katsomaan, että kaikki varmasti tuli mukaan.
Muuttoauto hörähti käyntiin ja me sen muassa omalla autollamme, suuntasimme ensiksi syömään jotakin lounaaksi Mäntsäläläiselle huoltoasemalle. Siitä matka jatkui uuden kodin pihaan jossa ensi töiksemme pääsimme jälleen yllättäin lumitöihin, että muuttoauto ja muut autot saataisiin pihaan.
Yhdet muuttoapulaiset olivat luvanneet mennä talolle ensimmäisinä kolaamaan pihasta lumet, mutta he eivät olleetkaan vielä tulleet. Kuorma-auto ehti olla jonkin aikaa ohikulkevalla maantiellä, ennen kuin pihaan saatiin riittävä pläntti sitä varten. Ja siitä se sitten alkoi, tavaroiden lastaaminen sinne tänne, taloon ja piharakennukseen.
Näin jälkikäteen tiedämme, ettei esimerkiksi saviruukkuja, joihin olin istuttanut tulpaanin sipuleita, olisi kannattanut viedä yhdeksikään yöksi puuliiteriin. Eikä silloista suurta keittiönpöytäämme, koska liiteri oli ihan hirmuisen myyräpopulaation valtaama, mutta mepä emme tienneet sitä. Sekä sipulit että soikea puupöytä, josta kovin pidin, olivat sen säilytyksen jälkeen entiset.
-Siksi meiltä yhä uupuu kunnon pöytä Pikkutalon keittiöstä ja täällä on pöytänä vaan tuollainen pikku lintulauta. =)
Auton purettuamme, kahvit juotuamme suunnistimme takaisin Keravalle siivoamaan vielä kaikki putipuhtaiksi ja Late irroitteli loput lamput katoista yms... Välillä vikuilin keittiön seinästä kelloa ja siivosin paikat tuoksuviksi.
Paikkaan josta muuttaa pois,
pitää aina jättää puhdas jääkaappi, ja sen ovi auki,
pitää aina jättää puhdas jääkaappi, ja sen ovi auki,
puhdas liesi sekä uuni, (ne voi mainiosti
ja mielellään puhdistaa
jo hyvissä ajoin ennen muuttoa) ja puhtaalle
uuninpellille laitetaan
puhdas leivinpaperi seuraavaa muuttoväsynyttä
ajatellen.
Kylpyhuone jätetään siistiksi
ja vessapaperia pitää jättää
seuraaville muuttomiehille ja naisille.
Ei se rulla talouspaperiakaan ole pahitteeksi siellä kylpyhuoneessa,
samoin ainakin nestesaippuan loppupullo...
saavat pestä seuraavat muuttajat käsiään.
Jos talossa on astianpesukone, jätä
siivouskaappiin muutama pesuaineannos.
Saavat pestä ensimmäiset
koneelliset muuton jälkeen ihan rauhassa,
ettei tarvitse heti juosta
ostamaan pesuainetta.
Tai jätä kuivauskaappiin uusi tiskiharja...
Lattia imuroidaan (vielä kerran) ja
pestään viimeiseksi ihan puhtoiseksi,
niin ettei seuraavan tarvitsisi
kuin laittaa omat tavaransa paikoilleen.
Vie kaikki roskat pois, jättäen yksi tyhjä siisti roskapussi seuraaville
jo mahdollisesti omalle paikalleen.
Pieniä juttuja poismuuttajalle,
mutta helpotuksenhuokaus
uudelle siihen asuntoon tulijalle.
-Ja samalla vahingossa viedään yksi tärkeä pussukka roskiin, joka sisälsikin yhden kattolampun tarvikkeineen...
-Ja unohdetaan se keittiön lasinen kello sinne keittiön seinään ja tiputetaan sovitusti avaimet naapurin postiluukusta, hän kun oli sen vuokraisännän kaveri. Pääsevät tutkimaan ollaanko kuinka huonoon kuntoon jätetty paikka. Vaan päin vastoin, mepä olimme jopa maalanneet siellä seiniä, korjailleet listoja yms yms yms, eli koskaan en/emme ole jättäneet yhtään huoneistoa jälkeemme huonompaan kuntoon kuin mitä se on ollut sinne muuttaessamme.
Unohtunut keittiön kello saatiin sen avainnaapurin avulla parin päivän päästä pois asunnosta.
Tuolla se raksuttaa Pikkutalon seinällä.
Vuosi sitten emme jälleen tänne Pikkutalolle ajellessamme jaksaneet mitään muuta enää tehdä, kuin valjastaa petivaatteita mustista säkeistä esiin ja tehdä kaksi petiä itsellemme, joihin sitten viattoman unta nukkumaan rojahdimme.
Tippaakaan yöllä ulkona paukkuvista raketeista välittämättä me heräsimme tammikuun ensimmäiseen päivään vuonna 2011 talossa, jossa on jo aikalailla muutoksia ehtinyt vuodessa tapahtua...
